16. kesäkuuta 2018

Iloinen perhetapahtuma


Mooi muutti meille maanantaina 11.6.2018 keskittymään tulevaan äitiyteensä ja kotiutui odotetusti ihan samantien. Edellisenä perjantaina kävimme eläinlääkärissä ottamassa vielä toinen herpesrokote ja Mooi tuli sen käynnin jälkeen meille pariksi tunniksi hoitoon. Jännästi se tuntui tietävän, ettei sillä kertaa jäisi meille. Se vartoi ulkona portilla Janinaa palaavaksi ja oli omasta mielestään vain "säilössä" meillä. Se katsoi pentulaatikkoa ihmeissään ja nukkui mieluummin sohvalla. Sen sijaan maanantaina kun hain sen meille, se tuntui ymmärtävän heti, että tällä kertaa viipyisi pidempään ja otti samantien pentulaatikonkin omakseen. Eläinlääkärin vaa'alla selvisi, että painoa oli kertynyt nelisen kiloa tavalliseen verrattuna ja epäuskoisena laskeskelin, että mikäli painonnoususta uskaltaisi vetää johtopäätöksiä pentujen lukumäärästä, voisi tiedossa olla jopa 8 pennun pentue. Maha alkoi olla niin iso, että suorastaan ihan hirvitti Mooi-ressun puolesta.

Mooi 58vrk
Odottavan aika on pitkä
Torstaina aamupäivällä vielä maittoi ruoka.
Seuraavina päivinä mittailin Mooin ruumiinlämpöä 3-5 krt päivässä ja se pysyttelikin visusti 37 asteen yläpuolella. Ruoka maittoi ja Mooi nukkui paljon. Pennut melskasivat massussa niin, että niiden liikkeet näkyi Mooin kyljissä. Vihdoin torstaina 14.6.2018 myöhään iltapäivästä huomasin Mooin käytöksessä muutoksen. Se tuntui uppoutuvan "ajatuksiinsa", seisoskeli, istuskeli ja tuijotteli seiniä. Ruumiinlämpö oli laskenut 36 asteen tuntumaan, mikä tiesi synnytyksen olevan lähellä. Ruoka ei enää maittanut. Janina liittyi seuraamme illalla ja seuraava yö menikin Mooin petaamista ja läähätystä seuratessa. Aamulla synnytys oli jo hyvässä käynnissä ja Mooi kävi useaan otteesen kakalla. Perjantaina aamulla tasan klo 9:00 lorahti ensimmäiset kirkkaat vedet, mutta kunnon ponnistuksia saimme odotella vielä piinaavat puolitoista tuntia. Ilmeisesti kohdunsuulla oli yksi tyhjä pussi, mikä ei kuulemma ole ollenkaan tavatonta. Ensimmäinen urospentu syntyi vihdoin klo 11:50. Seuraavan tunnin aikana tuli kolme urosta ja narttu helposti kuin plussapallot konsanaan, mutta sitten synnyttely taukosi. Tuli pitkä tovi, kunnes Mooi alkoi taas ponnistaa ja ponnistaa, tuloksetta. Jotain se selvästi sai työnnettyä synnytyskanavan alkupäähän, mutta möhkäle liukui aina takaisin. Ramppasimme ulkona hakemassa vauhtia synnytykseen ja taas pian takaisin pentujen luo, mutta ponnistukset eivät tuntuneet tuottavan tulosta. Mooilla oli lunki tapa ponnistaa makuultaan, mutta nyt tarvittiin painovoiman apua, joten kannustin sitä ylös ja liikkelle. Kolmen maissa taas ulkona ollessamme se vuoti pienen määrän jotain vihreää ja portaat alakertaan juostessaan lattialle lätkähti jokin vihertävä limalöntti, minkä Mooi hotkaisi ennenkuin ehdin näkemään mikä se oli. Hiukan tämän jälkeen Mooi vihdoin sai työnnettyä valtavan 350g painavan pennun ulos, mutta ennen edes sikiöpussin avaamista tajusin, että se on hengetön. Olemuksesta päätellen se oli ollut kuolleena kohdussa jo joitain päiviä. Heräsi huoli massussa vielä olevien pentujen puolesta, oliko niissäkään enää henkeä, kun olivat joutuneet tuntikausia odottelemaan. Kyljissä tuntui käsikopelolla vielä pari möhkälettä ja hiukan ennen neljää iltapäivällä Mooi synnytti seitsemännen pennun ja 1,5 tuntia myöhemmin kahdeksannen, virkeitä poikia kummatkin. Yhteensä 5-6 tunnin ponnistelun tuloksena Mooi synnytti siis yhteensä 8 pentua. Jäljellä meillä on 7 reipasta staffinalkua; 6 urosta ja 1 narttu. 

Ihan uunituoreita pikkupullia.
Isikoiran katseen alla.
Synnytyksen jälkeen Mooi rauhoittui imettämään pienokaisiaan ja tovin kuluttua vein sen tarpeilleen ja pesulle. Kanaliemeen sekoitettu jauheliha-kananmuna-palautusjauhe maittoi. Siistittiin pentulaatikosta synnytyksessä tahriintuneet peitteet ja pyyhkeet pois ja Mooi asettui jatkamaan pentujen ruokkimista. Ensimmäisen vuorokauden jälkeen kaikilla on painot nousussa, joten maitoa riittää hienosti ja Mooi on ottanut uuden roolinsa haltuun kaikenkaikkiaan ihailtavalla tyyneydellä.