Haikeita hetkiä

Vihdoinkin pääsimme viikonlopuksi Taipalsaaren mökille viemään Eetun uurna arvoiseensa paikkaan. Sinne se nyt jäi ruusupensaan juurelle ilta-auringon paisteeseen. Eetu on edelleen usein mielessä; välillä nauran, välillä itken ja välillä olen suorastaan vihainen, että tässä piti käydä näin. Silti olen tavattoman onnellinen siitä, että Eetu oli meidän koira.