27. huhtikuuta 2012

Ikävä

Janis on ollut poissa nyt suunnilleen yhtä pitkään, kuin mitä se ehti olla ilonamme. Sain sen ensi kertaa syliini syyskuun alussa ja menetin sen joulukuun viimeisenä päivänä. Neljä kuukautta. Nyt on huhtikuu lopuillaan. Yhtä pitkä aika synkintä surua, kuin mitä ensin oli ihastusta ja iloa. Miten se ensimmäinen pätkä menikin niin nopeasti. Ja miten tämä jälkimmäinen ajanjakso tuntuukaan niin pitkältä.

Ei mene päivääkään, etteikö Janis olisi ajatuksissani. Mietin miltä se nyt näyttäisi, millainen se olisi. Mitä kaikkea me olisimme jo ehtineet touhuta yhdessä. Särky käsistäni alkaa hellittää ja ehkä kesän tullen lakkaan palelemasta. Mutta tämä suru sitten. Onhan se muuttanut jo muotoaan, se ei ole niin terävä kuin ennen. Saan sen tarvittaessa jo nielaistua piiloon. Mutta se on mukanani minne tahansa menen, mitä tahansa teen.

Vuosi sitten tähän aikaan en edes tiennyt, että unelmani voisi tulla todeksi. Ja saadessani sen pienen ihmeen käsiini, en kertakaikkiaan osannut arvata, että menettäisin sen yhtäkkiä niin julmalla tavalla. Muun maailman valmistautuessa uudenvuoden juhlintaan. Elämä on välillä niin kovin epäreilua.

♥ pikimusta prinsessani ♥ minulla on niin kova ikävä ♥

21. huhtikuuta 2012

Orvillen matkaraportti


Pakattiin emännän kanssa viime viikolla rinkka ja lähdettiin kahdestaan laivalla koto-Ruotsia kohti. Laivareissuja on tullu heitettyä aiemminkin ja matka sujui rennoissa merkeissä tälläkin kertaa. Mää jaksa tämmösistä ressata.


Tukholmassa jäätiin pois laivasta ja suunnattiin kävellen päärautatieasemalle. 
Oli kaunis kuulas aamu ja paljon uusia hajuja.


Päärautatieasemalta noustiin semmoseen valtavan isoon autoon, emäntä sanoi sitä junaksi.
Mentiin sen kyydissä Uppsalaan, missä vaihdettiin toiseen junaan.


En ollutkaan koskaan aiemmin junalla matkustanu, mutta mukavaa kyytiähän se oli.
Maisemat vaan vilisi ohi. 
Konduktööri kävi moneen kertaan jututtamassa aina asemille pysähtymisen jälkeen,
tais vähän tykästyä meikäläiseen.


Perillä meitä oli vastassa Rosemary ja muut kennel Kronsäter's koirat. 
Joku hauska ruttukuono oli liittyny joukon jatkoksi sitten viime näkemän. 
Sen nimi oli Saffran


Matka jatkui kahden hemaisevan staffityttösen, ruttunaaman ja toisen ihan ok staffihäiskän kanssa asuntoautolla ylös Sundsvalliin, jossa kävin misterkisoissa perättäisinä päivinä. Lauantaina olin luokkani kakkonen ja sain vaaleanpunaisen rosetin, sunnuntaina emännälle tyrkättiin käteen pelkkä punainen nauha. Toisten koirien kanssa emäntä saikin juosta kehässä senkin edestä, meikä veteli sillä aikaa tirsoja boksissa.


Palattuamme asuntoautoreissulta oli taas aika lähteä junamatkalle Tukholmaa kohti.
Mää jaksanu enää maisemia kattella, otin tirsat ku siihen oli tilaisuus.


Sitten käveltiin taas takaisin satamaan. Tää mesta oli Gamla Stan.


 Riddarhuset. Sinne ei saanu koirat mennä. Höh.


Oli tietysti luettava paikalliset uutiset.


Ja jätettävä omat kuulumiset. Jos ny jotain sattuis kiinnostamaan.


 Ruuhkaa Tukholmassa.


Olisin tilannu yhden, jos pulju olis ollu auki. No, seuraavalla kerralla sitte.