LUVA

Enpä olisi 9 kuukautta sitten uskonut, että tässä oltaisiin nyt. Ensimmäinen kisastartti jo ennen kesää, luokkavoitto 11,64 sekunnilla alle ihanneajan ja ensimmäinen LUVA taskussa! Käytiin siis tiistaina 5.6. Rauman Käyttö- ja Seurakoirat Ry:n virallisissa kisoissa ihmettelemässä minne kaikki medit ovat kadonneet. Kisaamassa ykkösissä oli kaikkiaan vain 3 medikoiraa ja hiukan jännitti saataisko itsekään medeissä startata, jos Iineksen virallinen mittaustulos näyttäisikin miniä. Ei näyttänyt, selkeä medi se on ja olen näköjään itse osannut sen kutakuinkin oikein mitata. Iineksen puolesta hieman kyllä toivoin, että se olisi saanut olla mini; se ei tuosta nuorru ja olisi varmasti polvelle armollisempaa saada hypätä miniesteitä. Mutta näillä mennään. Rata oli sama kaikille säkäluokille ja taidettiin repäistä päivän 3. nopein aika. Pari maxikoiraa meni nopeudessa edelle. Mahtavaa.



Toisen lähdön rata oli omaan silmään kinkkisempi ja jäin mielessäni pyörittelemään miten saan koiran käännettyä 2. esteenä olleelta renkaalta n. 90 asteen käännöksen 3. hypylle ja sieltä kauempana sijainneelle putkensuulle, jonne en millään ehtisi ohjaamaan. Ajatukset meni solmuun ja tein 3. esteellä jotain ihan käsittämätöntä; vaihdoin ohjauskättä oikeasta vasempaan ilman, että koiralla oli minkäänlaista mahdollisuutta pysyä perässä. Näin ollen Iines ei löytänyt koko 3. hyppyä, vaan sujahti sen ohi putkeen = hylkäys väärästä radasta. Muilta osin rata meni hienosti ja Iines jaksaa näköjään ongelmitta kaksikin lähtöä peräkkäin. Mun täytyy nyt vaan skarpata vaan omaa keskittymistä ja ohjausta; ykkösstartti menee itselläni näköjään hyvin, mutta kakkosstartissa alkaa jo oma ote herpaantua. Kisaamaan ei opi muuten kuin kisaamalla.



Kaikista eniten olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että Iineksen jalka kestää. Toisinaan sillä on pientä askeljäykkyyttä ja vinossa seisomista havaittavissa ja sitä ilmenee lähinnä kovemman rasituksen jälkeen seuraavana päivänä. Sen voi mitä ilmeisimmin laskea maitohappojen piikkiin; seuraavana päivänähän se kova treeni omissakin reisissä tuntuu. Iineksen liikkumiseen tulee kaikenkaikkiaan kiinnitettyä nyt paljon enemmän huomiota kuin ennen leikkausta; lenkeillä sen askellaji pidetään ravissa ja suositaan vaihtelevia maastoja. Lisäksi tärkeää on liikunnan säännöllisyys ja treeneissä erityisesti lämmittely ja jäähdyttely. Nyt otin kokeiluun FitDogin palautusjuomajauheen, josko siitä olisi helpotusta tuohon maitohapoille menemiseen. Viime viikolla fysioterapeutti totesi Iineksen kropan olevan kauttaaltaan parhaimmassa kunnossa sitten hoitosuhteen alkamisen :)