Paljon kaikkea

Tai ehkei sentään. Ihan vaan eloa ja oloa sen verran, ettei bloggaamaan jouda. Aloitetaan vanhimmasta päästä eli Iineksestä, joka kävi taas toukokuun alussa leikkauspöydällä. Ajoittaista ontumista oli kestänyt sen verran pitkään, että alkoi olla selvää ettei revähtymä voinut enää olla siihen syynä. Aloin kiinnittää enemmän huomiota polvesta kuuluvaan naksahdukseen, joka oli tyypillisesti kuulunut kertaluonteisesti vain Iineksen hypätessä huonekaluille, mutta kuului nyt myös laukan yhteydessä. Ravissa Iines vempautti aavistuksen oikeaa kinnertään ja tosiaan aristeli ajoittain jalalla askeltamista kokonaan. Ortopedin tutkimuksissa polvesta löytyi turvotusta ja kuumotusta, mitä lähdettiin ensisijaisesti hoitamaan niveltulehduksena tulehduskipulääkkein. Jalka kuitenkin kipeytyi tuosta tutkimisesta niin, että varasin muutaman päivän sisään leikkausajan, sillä kaikki oireet alkoivat yhä enemmän viitata kierukkavammaan, mikä sitten tähystyksessä todettiinkin ja polvi avattiin kierukan poistamiseksi.

TTA-leikkauksissa on ortopedin mukaan olemassa aina se vaara, että kierukka pettää tovin kuluttua TTA-operaatiosta. TTA-leikkauksessahan polven rakennetta muutetaan ja nämä muutokset saattavat aiheuttaa niveleen sellaisia voimia, jotka rispauttavat kierukan muutaman kuukauden - parin vuoden sisällä TTA-leikkauksesta. Ilmeisesti TTA-leikkauksen tekijöissä on olemassa kahta koulukuntaa; toiset jättävät kierukan paikoilleen mikäli se suinkin on ehjä, mutta etenkin ulkomailla esiintyy koulukuntaa, jotka napsaisevat kierukankin pois jo TTA-leikkauksen yhteydessä välttääkseen potilaan palaamisen piakkoin takaisin leikkauspöydälle. Sinänsä lohdullista oli kuulla, että kierukan pettäminen on hyvin todennäköisesti seurausta ihan vain leikkaustekniikasta eikä Iineksen agilityharrastuksesta. Iineksen kierukka oli TTA-leikkauksen yhteydessä ehjä, joten sitä ei silloin poistettu.

Lopputulos on kuitenkin se, että Iines on entistä ehompi. Kivut jäi kirjaimellisesti leikkauspöydälle, koko koira on iloisempi ja agilityyn palaaminenkin vaikuttaisi mahdolliselta. Toistaiseksi ollaan keskitytty kunnon kohottamiseen ja kipumuistin hälventämiseen, sillä Iines yhä "puoltaa" ts. turvautuu enemmän terveen jalan varaan, mikä helposti ajaa sen tekemään epäedullisia ratkaisuja kropan käytössään vauhdin kasvaessa. Katsotaan rauhassa, miten agi lähtee taas sujumaan; eihän sitä tiedä jos ei kokeile.

Orvillekin on ollut nyt kesän ansaitulla agitauolla ja nautiskellut olemisen sietämättömästä keveydestä :) Tuo mukavuudenhaluinen kesämies on köllöttelisi kaikki päivät mieluiten takapihan auringossa ja kuivuisi varmaan rusinaksi, jollei sen lämmönsietokyvystä pitäisi muut huolta. Saunoisi ja nukkuisi helteelläkin peittojen alla, jos saisi tilaisuuden. Omituinen otus.

Ja kesähän ei olisi mitään ilman perinteistä kesäretkeä Ruotsin staffiyhdistyksen erikoisnäyttelyyn Grännaan, minne matkattiin tällä kertaa neljästään Hannen ja Irman kanssa. Mukava ja mutkaton reissu tänäkin vuonna; matkaan mahtui näyttelyn lisäksi vähän yökyläilyä, pentujen nuuhistelua sekä shoppailua Tukholmassa.

Ja juu, Orvillehan kävi myös toukokuussa luonnetestissä ihmettelemässä, video on nähtävissä YouTubessa osoitteessa http://youtu.be/CT1U085QAgM