Se pitää muuten täysin paikkansa. Aika lentää kuin siivillä kun on pentu(ja) talossa. Nämäkin kuvat ovat jo viikon takaa, ei vain ole ehtinyt tarttua kameraan tällä välin. Pennut tulevat torstaina ennen juhannusta 5 viikon ikään ja meno senkun kiihtyy. Ulkona ollaan oltu lähes päivittäin jo parin viikon ajan muutamia kylmiä sadepäiviä lukuunottamatta ja ulkoilu on paitsi pennuista huippukivaa, myös varma keino kolkata pienokaiset pariksi tunniksi unten maille. Ne kun on tosi kivoja kun ne nukkuu :)
Irma on viimeisen viikon aikana selkeästi vähentänyt imetystä ja pentujen jälkien siivoamista. Tykkää yhä leikkiä pentujen kanssa ja toimii pentulaatikon lainvalvojana keskeyttäen kaikki pentujen kovaääniset rähinät, mutta ei varsinaisesti vietä enää aikaa pentulaatikossa. Maitoa ei tunnu olevan yhtä paljon kuin ennen eikä nuo piikkiset suut varmasti enää niin mukavilta tunnu.
Muutoin Irma on nauttinut paluusta hieman normaalimpaan arkeen, se lenkkeilee mielellään Orvillen kanssa ja juoksisi tuntikausia pihalla tennispallon perässä. Liikunta ja pentujen siirtyminen kiinteään ravintoon on luonnollisella tavalla edesauttanut pentujen vieroitusta. Irma kuitenkin oleilee meillä pentujen seurana aina luovutusikään asti.
Ajatus pentujen poismuuttamisesta tuntuu haikealta, mutta samalla en malta odottaa nähdä, mitä näistä vielä kasvaa. Toivottavasti ihania perheenjäseniä, jotka saavat elää pitkän, huolettoman ja aktiivisen elämän omistajiensa seurana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti