Ahneella on kakkainen loppu

Muistelin jo edellisten pentujen ajalta, että viikot kuluvat sitten nopeasti ja niin se todella on. Pennut ovat tätä kirjoittaessa 13 vuorokautta ja raottelevat jo silmiään. Kaikki on sujunut oikein hyvin Juhannuksen kakkakekkereitä lukuunottamatta. Juhannuksen tienoilla koko pentulaatikollinen Mooi mukaan luettuna ripuloi pari-kolme vuorokautta yötä päivää ja Mooi myös oksensi. Mistään tarttuvasta ei ollut kyse, sillä Ulpu ja Orville onnistuivat heti aamulla syömään nurmikolta Mooin yölliset oksennukset saamatta koskaan mitään oireita. Mooilla oli siinä paikkeilla voimakas maidonnousu ja luulenkin, että pennut onnistuivat ylensyömään itsensä ripulille, sillä niiden painot olivat muutamassa päivässä kohonneet ihan hurjasti. Ylensyönti on hyvin yleinen syy pikkupentujen ripuliin ja pentujen tuotokset olivat hyvin tutunoloista maitovaahtoa. Mooin elimistö saattoi mennä epätasapainoon joutuessaan yhtäkkiä siivoamaan seitsemän pennun löysiä ulosteita. Tosin Mooi oli synnytyksen jälkeisinä päivinä myös ihan hirmuisen nälkäinen ja haikaili ruokaa ihan joka välissä. Vaikka koitin nostaa ruokamäärää maltillisesti, on täysin mahdollista, että minun tuli kuitenkin ruokittua Mooi siinä vähän turhan hövelisti. Tiineyden jäljiltä Mooin vatsalaukku on luonnollisesti ollut tavallista pienempi sen saatua pitkään ruokaa usein, mutta hyvin pienissä osissa ja paastottua vielä synnytyksenkin yhteydessä. Liian nopea ruokamäärän/-annoksen nosto on todennäköisesti aiheuttanut Mooillekin vatsaoireita. 

Kovin paljon imettävää emoa ei voi paastottaa, vaan nestettä ja ravintoa on saatava menemään alas, jotta emo pysyy maidossa. Mooin vatsantoiminta tokeni onneksi nopeasti Virbacin NutriPlus -ravintogeelin sekä markkinoille tulleen uuden Canius -valmisteen avulla ja pennut seurasivat pian perästä. Kyseessä on siis koirien oma maitohappobakteerivalmiste, joka sisältää terveistä suomalaisista koirista peräisin olevia suoliston maitohappobakteereita. Sitä voi antaa oireiden ilmetessä, ennaltaehkäisevästi tai jopa säännöllisesti. Canius jää kyllä pysyvästi meidän lauman kotiapteekkiin, sillä se tuntui olevan todella tehokas ruuansulatuksen tasapainottaja.

Kakkakekkereiden päätyttyä pentulaatikossa on ollut tavanomaisen siistiä ja rauhallista, pennut ovat kuroneet muutaman päivän niukempaa kasvua kiinni ja ovat kaikki jo tuplanneet reilusti syntymäpainonsa. Ne syövät tarmokkaasti ja torkkuvat ruokailuvälit tyytyväisinä. Mooi hoitaa pennut ihastuttavan vahvalla vietillä, kuitenkin yllättävän rennosti. Sillä ei ole enää kiire ulkoota pentujen luo, vaan saattaa jäädä toviksi ulos ihmettelemään kesän tuoksuja tai aurinkoon köllöttelemään. 

Iloinen perhetapahtuma

Mooi muutti meille maanantaina 11.6.2018 keskittymään tulevaan äitiyteensä ja kotiutui odotetusti ihan samantien. Edellisenä perjantaina kävimme eläinlääkärissä ottamassa vielä toinen herpesrokote ja Mooi tuli sen käynnin jälkeen meille pariksi tunniksi hoitoon. Jännästi se tuntui tietävän, ettei sillä kertaa jäisi meille. Se vartoi ulkona portilla Janinaa palaavaksi ja oli omasta mielestään vain "säilössä" meillä. Se katsoi pentulaatikkoa ihmeissään ja nukkui mieluummin sohvalla. Sen sijaan maanantaina kun hain sen meille, se tuntui ymmärtävän heti, että tällä kertaa viipyisi pidempään ja otti samantien pentulaatikonkin omakseen. Eläinlääkärin vaa'alla selvisi, että painoa oli kertynyt nelisen kiloa tavalliseen verrattuna ja epäuskoisena laskeskelin, että mikäli painonnoususta uskaltaisi vetää johtopäätöksiä pentujen lukumäärästä, voisi tiedossa olla jopa 8 pennun pentue. Maha alkoi olla niin iso, että suorastaan ihan hirvitti Mooi-ressun puolesta.

Mooi 58vrk

Odottavan aika on pitkä

Torstaina aamupäivällä vielä maittoi ruoka.

Seuraavina päivinä mittailin Mooin ruumiinlämpöä 3-5 krt päivässä ja se pysyttelikin visusti 37 asteen yläpuolella. Ruoka maittoi ja Mooi nukkui paljon. Pennut melskasivat massussa niin, että niiden liikkeet näkyi Mooin kyljissä. Vihdoin torstaina 14.6.2018 myöhään iltapäivästä huomasin Mooin käytöksessä muutoksen. Se tuntui uppoutuvan "ajatuksiinsa", seisoskeli, istuskeli ja tuijotteli seiniä. Ruumiinlämpö oli laskenut 36 asteen tuntumaan, mikä tiesi synnytyksen olevan lähellä. Ruoka ei enää maittanut. Janina liittyi seuraamme illalla ja seuraava yö menikin Mooin petaamista ja läähätystä seuratessa. Aamulla synnytys oli jo hyvässä käynnissä ja Mooi kävi useaan otteesen kakalla. Perjantaina aamulla tasan klo 9:00 lorahti ensimmäiset kirkkaat vedet, mutta kunnon ponnistuksia saimme odotella vielä piinaavat puolitoista tuntia. Ilmeisesti kohdunsuulla oli yksi tyhjä pussi, mikä ei kuulemma ole ollenkaan tavatonta. Ensimmäinen urospentu syntyi vihdoin klo 11:50. Seuraavan tunnin aikana tuli kolme urosta ja narttu helposti kuin plussapallot konsanaan, mutta sitten synnyttely taukosi. Tuli pitkä tovi, kunnes Mooi alkoi taas ponnistaa ja ponnistaa, tuloksetta. Jotain se selvästi sai työnnettyä synnytyskanavan alkupäähän, mutta möhkäle liukui aina takaisin. Ramppasimme ulkona hakemassa vauhtia synnytykseen ja taas pian takaisin pentujen luo, mutta ponnistukset eivät tuntuneet tuottavan tulosta. Mooilla oli lunki tapa ponnistaa makuultaan, mutta nyt tarvittiin painovoiman apua, joten kannustin sitä ylös ja liikkelle. Kolmen maissa taas ulkona ollessamme se vuoti pienen määrän jotain vihreää ja portaat alakertaan juostessaan lattialle lätkähti jokin vihertävä limalöntti, minkä Mooi hotkaisi ennenkuin ehdin näkemään mikä se oli. Hiukan tämän jälkeen Mooi vihdoin sai työnnettyä valtavan 350g painavan pennun ulos, mutta ennen edes sikiöpussin avaamista tajusin, että se on hengetön. Olemuksesta päätellen se oli ollut kuolleena kohdussa jo joitain päiviä. Heräsi huoli massussa vielä olevien pentujen puolesta, oliko niissäkään enää henkeä, kun olivat joutuneet tuntikausia odottelemaan. Kyljissä tuntui käsikopelolla vielä pari möhkälettä ja hiukan ennen neljää iltapäivällä Mooi synnytti seitsemännen pennun ja 1,5 tuntia myöhemmin kahdeksannen, virkeitä poikia kummatkin. Yhteensä 5-6 tunnin ponnistelun tuloksena Mooi synnytti siis yhteensä 8 pentua. Jäljellä meillä on 7 reipasta staffinalkua; 6 urosta ja 1 narttu. 

Ihan uunituoreita pikkupullia.

Isikoiran katseen alla.

Synnytyksen jälkeen Mooi rauhoittui imettämään pienokaisiaan ja tovin kuluttua vein sen tarpeilleen ja pesulle. Kanaliemeen sekoitettu jauheliha-kananmuna-palautusjauhe maittoi. Siistittiin pentulaatikosta synnytyksessä tahriintuneet peitteet ja pyyhkeet pois ja Mooi asettui jatkamaan pentujen ruokkimista. Ensimmäisen vuorokauden jälkeen kaikilla on painot nousussa, joten maitoa riittää hienosti ja Mooi on ottanut uuden roolinsa haltuun kaikenkaikkiaan ihailtavalla tyyneydellä.