Äitee visiitillä

Saimme eilen vieraiksemme Iineksen kasvattajat Petran ja Thomaksen sekä emo Tyran
(S MVA Cometstaff Airhostess), sillä Turussa oli kansainvälinen koiranäyttely, johon Tyra osallistui. Tyran ollessa jo Ruotsin muotovalio, sen tulisi saada Suomessa yksi serti tullakseen myös Suomen muotovalioksi. Tyra voitti näyttelyssä narttujen valioluokan, mutta sijoittui paras narttu -kisassa kolmanneksi. Serti ei tällä kertaa kohdalle osunut, mutta sehän tietää vain sitä, että saamme heidät vieraiksemme toivottavasti pian uudelleen!




Vierailun ajankohta oli sinänsä harmillinen, kun Iines oli potilaana eikä päässyt tassun vuoksi touhuamaan vieraiden kanssa. Oli kuitenkin mukava kuulla, miten tyytyväisiä Petra ja Thomas olivat Iineksen kehitykseen. Iines pääsi nuuhkuttelemaan emoaan portinraosta ja voi sitä hännänheilutusta. Oli kyllä hauska huomata, miten valtavan samanlaisia emo ja tytär ovat; niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin :)

Meillä oli todella mukava viikonloppu ja on hurjan hyvä mieli siitä, että olemme Iineksen ostamalla saanut kaupanpäälliseksi niin hyvät ystävät.
Tack Petra o Thomas, och välkomna tillbaka! :)

Pikku-koira sairastaa

Iineksellä oli tänään edessä oikean etutassun leikkaus. Viime vuoden puolella Iineksellä ilmeni pitkään mystistä ajoittaista ontumista; se saattoi aristaa muutaman askeleen rasituksen jälkeisestä levosta noustuaan, jonka jälkeen se jo asteli normaalisti. Ontuminen loppui aina yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, eikä sen vuoksi koskaan tuntunut olevan tarvetta käydä eläinlääkärillä. KoiraKissaKlinikalla 21.11.2007 tehdyissä tutkimuksissa ontumisen syyksi vihdoin selvisi oikean etutassun 4. varpaassa mediaalisen eli sisemmän papuluun murtuma. Todennäköisesti vamma on syntynyt vahingossa varpaille astumisen seurauksena Iineksen ollessa pentu.


Tassumurtuma koitettiin saada paranemaan ensisijaisesti levolla ja leikkaamista mietittäisiin vasta jos siitä ei ole apua. Iines ulkoili reilut kuusi viikkoa vain lyhyitä remmilenkkejä ja kaikki alas hyppiminen tms. etujalkoja rasittava toiminta oli kiellettyä. Vähällä liikunnalla ontumista ei esiintynyt lainkaan, mutta varvasnivel oli ja pysyi turvoksissa levosta huolimatta. Tassu oli siis leikattava.

Röntgenkuvien perusteella odotettavissa oli melko yksinkertainen operaatio, jossa papuluun reunalta siivotaan murtuman irroittamat pienet luunsirut ja pistetään tassu pakettiin. Operoitaessa kävi kuitenkin ilmi, että kudosvauriot varpaassa olivat niin suuret, että papuluu oli poistettava kokonaan. Tassu ei kuulemma tulisi koskaan varsinaisesti kuntoon, mutta normaalielämää sen kyllä pitäisi kestää. Aika näyttää.

Onneksi potilas on reipas, olisi hoippunut omin jaloin pois eläinlääkäristä. Tuolla se keittiössä nyt nukkuu narkoosiaan pois peittojen alla. Eetu-ressu on ihan ihmeissään kun kaveri on pois pelistä ja käy vähän väliä keittiön portin takana ihmettelemässä.

Jaa mitkä staffit?

Blogin päähenkilöt Eetu ja Iines ovat rodultaan staffordshirenbullterriereitä eli staffeja. Rotu on kotoisin Englannista, jossa se on edelleen yksi suosituimmista terrieriroduista. Staffi on keskikokoinen, lihaksikas ja toimelias koira, joka rakastaa ihmisiä ja etenkin lapsia. Se on viralliselta käyttötarkoitukseltaan seurakoira, mutta soveltuu mainiosti myös erilaisiin koiraharrastuksiin (esim. koiranäyttelyt, toko, agi, rauniot). Rodusta voi lukea lisää staffordshirenbullterrieriyhdistyksen sivuilta.


Eetu on ensimmäinen yhteinen koiramme ja se on "elämämme koira", sellainen jonka tietää osuvan kohdalleen vain kerran. Eetu on rodulle tyypilliseen tapaan äärimmäisen ihmisrakas, iloinen touhottaja, joka nauttii olla mukana perheen menoissa, oli sitten kyse vaikka kauppareissusta. Sen kanssa on koettu ja opittu valtavan paljon ja sen kautta olemme saaneet monia ihania ystäviä. Toisaalta Eetu on terveysongelmiensa vuoksi perheemme "murheenkryyni". Pikkupennusta asti oireillut allergia on tällä hetkellä hallinnassa säännöllisen lääkityksen ansiosta, mutta Eetun kanssa elämiseen liittyy aina tietynlainen huoli huomisesta. Toivottavasti saamme pitää tämän hellyyttävän pikku-ukon ilonamme vielä pitkään.


Iines on pieni ja pippurinen, mutta samalla hyvin herttainen narttu. Siitä itseasiassa tulee etäisesti mieleen Pikku Myy. Valtavan energinen, varsinainen neiti elohopea. Kerrassaan mainio otus. Iines oli hartaasti odotettu pentu ja sen kohdalle sitä osasi jo asettaa jotain odotuksiakin. Halusimme Eetuun verrattuna atleettisemman ja ketterämmän, terverakenteisen nartun, jonka kanssa voisin jatkaa Eetun osalta päättynyttä näyttelyharrastusta ja jos se vielä kaiken kukkuraksi muistuttaisi kuvankaunista emoaan, olisimme ikionnellisia. Kaikilta muilta osin toiveemme toteutuivatkin, mutta näyttelykoiraa Iineksestä ei purentavian vuoksi tullut. Onneksi Iineksessä on potentiaalia muuhunkin kuin missiksi, aika näyttää onko emännästä ;)

Blogin käynnistelyä...

Opinahjon ilmoittaessa lopettavansa kotisivutilan tarjoamisen oli pakko alkaa miettimään uusia keinoja koirien kotisivujen pitämiseen. Koska bloggailu on nykyään "kuuminta hottia" ja koska vanhat kotisivut olivat kärsineet viime aikoina hiljaiselosta, päätin kokeilla josko blogin pitäminen olisi hieman mielekkäämpää kuin FrontPagen kanssa turhaaminen. Blogi varmasti hakee vielä pitkään muotoaan, mutta suhteellisen helpolta tämä näin ensituntumalta vaikuttaa. Pääosassa saa jatkossakin olla nuo "karvalapset" ja me kaksijalkaiset pitäydymme edelleen lähtökohtaisesti siellä kameralinssin toisella puolella.