Hämeenlinna (Tuulos)

Ajeltiin sunnuntaina Hämeenlinnan ryhmänäyttelyyn Tuuloksen ostoskeskus Tuuloseen, jossa staffit (ilmoitettuja 57 kpl) tuomaroi Inese Pablaka Latviasta. Orville voitti hienosti nuorten luokan ollen myös PU4 ja arvostelussa lukee seuraavaa:

Good size. Should be stronger in bones. Nice head with excellent expression. A little round in skull. Should have little better pigmentation. Good volume of muzzle. Excellent ears. Good neck. Very good topline. Should be a little better forechest. Enough angulation in front, good in back. Correct movements.

Kuvia ei näyttelystä ole, mutta tässä suht tuore poseeraus pikkumiehestä:

Iines on Super

Ryhmätreenit tänään ja hienoa ellei jopa loistavaa työskentelyä molemmilta. Tehtiin kaksi medi II -tason rataa, jotka pilkoin pienempiin osiin siten, että palkkaus kepeillä ja kontakteilla. Ekalla radalla Iines muisti kepit samantien niille tultaessa ja suoritti molemmilla radan suorituskerroilla kepit täydellisesti loppuun asti yhdellä käskyllä. Mieletöntä! Toisella radalla tökkäs kepeillä ensin sisäänmennessä ja sitten harppasi lopusta viimeisen välin. Ottaa pelkän keppien toistosta selkeästi painetta eikä keskity; sen sijaan pujottelee huomattavasti paremmin, jos kepeille tullaan jonkin toisen esteen, esim. putken kautta. Ilmeisesti Iines kokee kepit sen verran tylsäksi esteeksi, että tarttee niihin vauhtia edelliseltä esteeltä. Hyvä huomio ryhmän vetäjältä. Kokeillaan jatkossa tätä, eli jos toistetaan keppejä, niin aina jonkun muun esteen kautta, jotta vire säilyy.

Oma jalka- ja ohjaustyöskentely oli nyt yllättävän hyvää; ilmeisesti treeneihin kannattaa tulla ihan hemmetinmoisessa kiireessä, koska silloin näyttää sujuvan paremmin... lol. Valssaus ja takaaleikkaukset tuli tänään tosi luontevasti, samoin vastakkaisen puolen käyttö ohjauksessa, joka miulta yleensä niin helposti unohtuu.

Kontaktit otin tänään sekä kosketusalustalla että ilman, puomilla pysähtyi hienosti myös ilman. Hypylle kiertämiset oli loistavat, ehkä mun käskytys paikoin myöhässä, mutta ilmeisesti ohjaus oli vastaavasti suht kohdallaan. Miten se onkaan niin vaikeaa käskyttää, juosta ja huitoa samaan aikaan :)

Suunnanvaihto

Tai no haarauma ehkä paremminkin :) Jotta blogiin saisi vähän enempi eloa ja jotta tästä voisi olla itsellekin enemmän hyötyä, taidan jatkossa tehdä kuten moni muu ja pitää kuvablogin ohella myös hieman treeniblogia.

Aloitettiin koirien kanssa aamu hallilta. Iineksen kanssa lähinnä yksittäisiä esteitä ja erityisesti kepit, joissa aiemmin tarvinnut (tai ohjaaja kokenut sen tarvitsevan) runsaasti ohjausta ja vihjesanan viljelyä. Viimeksi ryhmätreeneissä saatiin noottia tästä ja läksyksi jättää pois turha ohjaus ja käskyttäminen. Nyt kokeiluun kertakäsky kepeille tultaessa ja tasainen, matalahko näyttö päällä: sehän toimii! Lähtee tosi hyvin pujottelemaan ilman enempää käskytystäkin. Vasemmalta menee selkeästi sujuvammin, oikeaa nyt siis enempi treenin alle. Edelleen harppaa mielellään pari viimeistä keppiä, ilmeisesti koska kärttää jo palkkaa, vaikka koitan parhaani mukaan pitää olemukseni peruslukemilla viimeiselle kepille asti. Käskyttäminen lopussa sekoitti koko kuvion, joten totesin parhaaksi ottaa kepit aina alusta jos harppasi ja palkka vain loppuun asti tehdystä suorituksesta. Tosin yletön "hinkkaaminenkaan" ei ole Iinekselle hyvästä.

Muutoin treenin alla perinteiseen tapaan kontaktit sekä pitkästä aikaa keinu, jossa pari kertaa otin hiukan vastaan ja sen jälkeen sai mennä esteen omin avuin. Ei ihmetellyt keinun römähtämistä ja toisti mielellään. Jes. Unohdin kosketusalustat astianpesukoneeseen, joten tällä kertaa kontakteilla vain painokas o-do-ta. Jää puomille ja keinulle jo tosi hyvin, A:lta sujahtaa alas, mutta kosketuspinnan kautta ja jää käskystä esteen luokse. Hyvä näinkin.

Lisäksi takaa kiertämistä hypylle, ihan ok. Näitä tarttis kyllä treenata enemmän.

Orville oli tällä kertaa mukana vain kannatuksen vuoksi :) Herra oli sen verran vauhdissa aamusta pitäen, että päätin säästää aikaa ja hermoja ja ottaa sen kanssa vain odottelutreeniä. Hiljaa hyvä tulee. Ehkä.

Sukukokous

Blogin päivittäminen on jäänyt näin syksyn tullen vähän vähemmälle. Tänään meillä kuitenkin kävi pieni vieras, jonka visiitti on syytä blogata :) Pikkuinen Ile (Cometstaff Depth of Field) on Iineksen sisaren poika ja Orvillen velipuoli ja hirmuisen reipas pentu. Iines oli alkuun epävarma miten pieneen pitäisi suhtautua, mutta pisti lopulta leikiksi. Orville sen sijaan tykkäs pennusta kovin ihan odotetusti alusta pitäen.






Kiva kun kävitte Kati ja Jari, tulkaahan toistekin!