20. lokakuuta 2009

Suunnanvaihto

Tai no haarauma ehkä paremminkin :) Jotta blogiin saisi vähän enempi eloa ja jotta tästä voisi olla itsellekin enemmän hyötyä, taidan jatkossa tehdä kuten moni muu ja pitää kuvablogin ohella myös hieman treeniblogia.

Aloitettiin koirien kanssa aamu hallilta. Iineksen kanssa lähinnä yksittäisiä esteitä ja erityisesti kepit, joissa aiemmin tarvinnut (tai ohjaaja kokenut sen tarvitsevan) runsaasti ohjausta ja vihjesanan viljelyä. Viimeksi ryhmätreeneissä saatiin noottia tästä ja läksyksi jättää pois turha ohjaus ja käskyttäminen. Nyt kokeiluun kertakäsky kepeille tultaessa ja tasainen, matalahko näyttö päällä: sehän toimii! Lähtee tosi hyvin pujottelemaan ilman enempää käskytystäkin. Vasemmalta menee selkeästi sujuvammin, oikeaa nyt siis enempi treenin alle. Edelleen harppaa mielellään pari viimeistä keppiä, ilmeisesti koska kärttää jo palkkaa, vaikka koitan parhaani mukaan pitää olemukseni peruslukemilla viimeiselle kepille asti. Käskyttäminen lopussa sekoitti koko kuvion, joten totesin parhaaksi ottaa kepit aina alusta jos harppasi ja palkka vain loppuun asti tehdystä suorituksesta. Tosin yletön "hinkkaaminenkaan" ei ole Iinekselle hyvästä.

Muutoin treenin alla perinteiseen tapaan kontaktit sekä pitkästä aikaa keinu, jossa pari kertaa otin hiukan vastaan ja sen jälkeen sai mennä esteen omin avuin. Ei ihmetellyt keinun römähtämistä ja toisti mielellään. Jes. Unohdin kosketusalustat astianpesukoneeseen, joten tällä kertaa kontakteilla vain painokas o-do-ta. Jää puomille ja keinulle jo tosi hyvin, A:lta sujahtaa alas, mutta kosketuspinnan kautta ja jää käskystä esteen luokse. Hyvä näinkin.

Lisäksi takaa kiertämistä hypylle, ihan ok. Näitä tarttis kyllä treenata enemmän.

Orville oli tällä kertaa mukana vain kannatuksen vuoksi :) Herra oli sen verran vauhdissa aamusta pitäen, että päätin säästää aikaa ja hermoja ja ottaa sen kanssa vain odottelutreeniä. Hiljaa hyvä tulee. Ehkä.

Ei kommentteja: