Sunfarallalallalaa

Vuosi vaihtui vihdoin ja hyvä niin; viime vuosi oli jotenkin todella raskas ja parhaimmillaankin harmaa. Vaikka ilonaiheitakin oli, ei mieleen tule mitään erityisiä kohokohtia, vaan tuntuu kuin koko vuosi olisi rämmitty paksussa sumussa. Ikävässä. Nyt on vuosi 2012 lopullisesti paketissa ja voin kuvainnollisesti vihdoin kääntää lehteä. Elämä jatkuu.

Silläpä varsin tärkeään saumaan osui Agility Winter Games Ahvenanmaalla, jonne lähdettiin loppiaiseksi kolmen staffin voimin. Kaikenkaikkiaan staffeja osui kisoihin 6 kappaletta, mikä on tälle rodulle ihastuttava osallistujamäärä. Iineksen kanssa ei sen erityisempia tulostavoitteita ollut, kuin että joku tulos kakkosista olisi kiva saada. Ja tulostahan tuli; toiselta lauantain radalta nolla virhettä ja 2. nopein aika, millä lohkesi ensimmäinen LUVA medi2 -luokasta. Videota radasta ei ole, mutta ratapiirros näytti tältä. Muilta radoilta otettiin hylkäys sekä 4. sija 2 x 5 virhepisteellä.

Kaikki kunnia kuuluu tietysti hienolle koiralle, mutta pitkästä aikaa tuntui kuin meikäläinenkin olis edes jotenkin ollut jyvällä mitä radalla kuuluu milloinkin tehdä. Ilmeisesti onnistuin karistamaan myös osan jännitystä pois, kun kerran muistan miten radat meni ja missä kohtaa tuli mokattua. Enemmän nyt vaan rata- ja ohjaustreeniä ennenkaikkea minulle, koira kyllä osaa.

Ja tämmöisen kolmen koplan kesken reissua reissattiin; ylhäällä Verne ja Lulubelle, alarappusella Iines harmaassa haalarissaan. Onni on hyväkäytöksiset reippaat koirat, joiden kanssa on helppo matkustaa. Kerrassaan mukava retki, tämän voisi ottaa tavaksi.

Kuvan © Heidi Attola