Voi aika minne menit!

Niinhän siinä taas kävi, että vähiin käy ennen kuin loppuu. Seitsemättä viikkoa vietetään pentujen kanssa ja vaikka helteistä ei saisi valittaa, niin kuumuus ei tässä hommassa ainakaan auta. Pennut saa hätäiseen ulos aamulla siksi aikaa, että saan pentujen aitauksen siivottua. Jo keskipäivällä ne on viimeistään tuotava takaisin sisään, koska aurinko paahtaa niin kuumasti ja nurmella pyörii liikaa ampiaisia. Kolme pentua ja Ulpu ovat jo saaneet pistot. Ruokaa ei pennuille voi ulos viedä ollenkaan; liha houkuttelee paikalle heti kymmenittäin ampiaisia. On niillä kuuma sisälläkin. Ladoin sisälle pentujen aitaukseen lisää remontista yli jääneitä laattoja huomattuani, että pennut viihtyvät mieluiten laattojen päällä näillä helteillä.

Mooi on tässä viimeisen viikon aikana vähentänyt radikaalisti pentujen imettämistä ja muutoinkin tuntui mieluiten viettävän aikansa muualla torkutellen. Mooilla on ollut koko ajan vapaa pääsy pentujen luo ja sieltä pois ja on saanut siten itse vieroittaa pennut sitä tahtia kuin sille itselle parhaiten passaa. Se on käynyt välillä tarkistamassa, että kaikki on yhä tallessa tai josko pennuilta olisi jäänyt ruokaa syömättä, mutta muutoin se ei enää halunnut viettää pentujen kanssa aikaa. Mooin mielestä hänen työnsä täällä on nyt tehty ja miten fantastisen hienon työn se tekikään! Kaikki, ihan kaikki, sujui kyllä täysin oppikirjan mukaisesti. Tänään Mooi lähti erittäin mielellään Janinan mukaan omaan kotiinsa ja kuuluu asettuneen taloksi aivan kuin ei olisi missään ollutkaan!

Näin luovutusiän kynnyksellä pennuissa on havaittavissa aivan ihastuttavia persoonallisuuksia ja jään innolla odottamaan, mitä näistä viikareista kasvaa. Kaikille pennuille on nyt löytynyt oma perhe ja ensi viikonloppuna ensimmäiset jo muuttaa uusiin koteihinsa. Haikeaa, mutta ihanaa! Kaikki pennut ovat luonteiltaan hyvin samankaltaisia, suuria eroja ei ole. Kukaan ei ole arka tai erityisen kaheli rämäpää, vaan kaikki on sopivasti siitä keskitieltä; uteliaita, ympäristöstään kiinnostuneita, leikkisiä, ihmisrakkaita staffin taimia. Olen niihin kaikkiin todella tyytyväinen ja kelpuuttaisin niistä minkä tahansa jäämään meille asumaan. 

Valkoisista pojista täplällinen (Bellerion Bricklethumb) on monesti hereillä silloin, kun muut nukkuvat ja viihtyy silloin mielellään lelujen kanssa. Vauhdikas riiviö sille päälle sattuessaan. Kokovalkoinen (Rumblebuffin) on kova kaivamaan ja pyrkimään aitauksista ym. rajoitteista ulos. Että onnea vaan uuteen kotiin tämän houdinin kanssa!

Kauluspojista pienempi (Glimfeather) eli mini-Aslan on ketterä ja vauhdikas poika ja ehkä äänekkäin vaatimuksissaan. Ulvoo hienosti ja nosti jalkaa pissatessaan jo näin 6 viikon iässä! Isompi (Glenstorm) on aamuisin touhukas, mutta muutoin kaikenkaikkiaan pentueen rauhallisin poika. Se usein istuskelee ja seurailee muiden touhuja. Vähän sellainen havukka-ahon ajattelija.

Ainokainen narttu (Lilliandil) on melkoinen tättähäärä, aivan ihastuttavan reipas ja tarmokas neiti. Se on ansainnut täällä lisänimen Rähinä-Ritva, koska on aina siellä missä tapahtuu ja usein äänessä tai komentamassa veljiään (tai äitiään). Terveisiä vaan tulevaan kotiin, että temperamenttia tästä neidistä löytyy!

Siskon veli, punainen poika (Phoenix) löytyy useinmiten nukkumasta pissapaikalta. Se kulkee myös lisänimellä Pullervo ollen aina ensimmäisenä syömässä ja onkin nykyään pentueen painavin. Liekö koosta vai luonteesta, mutta vaikuttaa myös verrattain rauhalliselta. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä on meidän nätti lehmipoika (Trufflehunter), josta ei kukaan tunnu saavan silmiään irti. Herkullisen ulkokuoren ei pidä antaa hämätä, alla kytee silti runsaasti riiviöenergiaa!

Pentujen nimet tulevat Narnian Tarinoiden hahmoista, sillä pentueen isä Aslan on saanut nimensä Narnian leijonan mukaan. Kuvat on ottanut Mooin emäntä Janina Rand.