Paketin purkaminen

Leikkauksen jälkeinen aika on toistaiseksi mennyt odotettua paremmin; varauduin mielessäni etukäteen, että tämä olisi paljon vaikeampaa nyt kun on yksi tolkuton pentukin talossa. Onni onnettomuudessa potilaana on nimenomaan juuri Iines, jolla on suunnattoman korkea kipukynnys ja joka on kotioloissa kaikkein nöyrin ja vaatimattomin koira. Eilen oli tukisidoksen purkamisen sekä selässä olleen kipulaastarin poistamisen vuoro. Olimme saaneet klinikalta hiukan ristiriitaiset ohjeet sen suhteen, milloin paketti piti purkaa, joten tukisidos sai nyt vahingossa olla yhden päivän ylimääräistä. Ehkä.

Iineksen mielestä tukisidoksen poistaminen oli selkeästi huono juttu, vaikkakin tassun turvotuksen kannalta se varmasti on parempi olla ilman. Tukisidoksen poistamisen jälkeen sen silmät pyöristyi ja alkoi tutina ja tärinä, mitä ei juurikaan ole aiemmin ollut. Kipu ja särky tuntuivat nyt kunnolla, kun jalkaa piti käyttää ilman tukevaa sidosta ja kipeään niveleen kohdistui nyt enemmän rasitusta ja liikettä. Jalkaan jää ainoastaan niittirivistöä suojaava liimalappu, joka saa olla paikoillaan niittien poistoon asti.

Ilman pakettia jalka on Iinekselle yönkin jälkeen hiukan outo, mutta ihmeen hyvin se käyttää leikattua jalkaa hitaasti käveltäessä, jopa ulkona. Kiputärinä on jo laantunut, mutta seisoessaan sen takapää darraa voimakkaasti. Sitä tosin ilmeni jo ennen leikkaustakin. Ennen sairaslomaa hommattu Canny Collar tulee tarpeeseen, kun ulkoiltaessa pitäisi malttaa kävellä rauhallisesti kaikkia neljää jalkaa käyttäen. Toistaiseksi ollaan kierrelty vain takapihaa ympäri.

1. päivä leikkauksen jälkeen

Ilta ja yö menivät odotettua paremmin ja Iines on ollut hyvin rauhallinen. Illalla hiukan vinkui ja läähätteli, mutta tuntui että se johtui nukutuksen aiheuttamasta kapulasta eikä niinkään kivusta. Jalkaan sai koskea ja koko koiraa kantaa ja käännellä miten vaan. Ilmeisesti selässä oleva opiaattilaastari antaa niin hyvän pöhnän, ettei mikään oikein haittaa. Hyvä niin. Jalka on tukevasti paketoitu tukisiteellä ja se saisi olla jalassa kolmisen päivää, mikäli vain suinkin pysyy kuosissa niin kauan. Iinestä paketti ei kiinnosta ollenkaan. Ainoa huoli on paketin päädyssä töröttävä tassu, joka on kovin turvoksissa sinne kertyvästä kudosnesteestä. Leikkasin jo aamulla muutamia viiltoja paketin tassunpuoleiseen päähän vapauttaakseni turvotukselle hiukan tilaa. Myös varpaiden hierominen tuntuu lievittävän turvotusta ainakin väliaikaisesti.


Pissalla on käyty ulkona jo pariin otteeseen ja oikein hitaasti kuljettaessa Iines jo hiukan tapailee jalalla maata. Kakkaa ei tule, koska kakkaamisasentoon ei oikein pääse. Voi tosin olla, ettei sillä nyt yksinkertaisesti ole tarvettakaan. Jalka tuntuu liikkuessa kovin hankalalta nyt kun siinä on paksu tukiside, todennäköisesti askeltaminen ja asioilla käyminen helpottuu kun otetaan side pois. Ruoka maittaa hyvin ja Janis on ystävällisesti tarjonnut Iinekselle pentupöperöitään. Täytyyhän sitä kaveria auttaa hädässä :) Tänään aloitettiin antibiootti sekä tulehduskipulääke; Iines olikin eilen saanut niin tujut tropit klinikalla, ettei kotona tarvinnut antaa mitään.

Ei hyvää jos ei huonoakin

Tuntuu olevan meidän lauman tuuri sellainen, että pienoisenkin valonsäteen perään tulee sitten se saavillinen lokaa :( Pari viikkoa sitten Iines ja Orville juoksivat lenkin päätteeksi sateen kastuttamalla pihanurmella ja illalla levosta noustuaan Iines ontui oikeaa takajalkaa. Ajattelin sen liukastuneen ja saaneen revähdyksen, joten jätin sen pois seuraavista agitreeneistä ja annoin levätä seuraavan viikon. Käytiin puolen tunnin remmilenkkejä eikä ontuminen enää tullut takaisin. Seuraavalla viikolla otin Iineksen treeneihin mukaan, lämmiteltiin ja jäähdyteltiin normaalisti, enkä huomannut treeneissä mitään outoa. Kuitenkin illalla taas levosta noustuaan oikea takajalka ei ottanutkaan alle, vaan roikkui menossa mukana. Vatsaani kouraisi ja arvasin jo mistä on kyse. Juuri uudestaan aloitettu agiharrastus saisi nyt jäädä.

Turun Vettorin Mikael Granholm tutki Iineksen 20.9.2011 ja totesi jo tunnustellessa, että oikeassa polvessa ei ole kaikki ihan kunnossa. Se tuntui löysältä ja pehmeältä verrattuna vasempaan. Nukutuksessa tehty vetolaatikkotesti sekä röntgenkuvat osoittivat arveluni todeksi; Iinekseltä oli revennyt ristiside. Lisäksi polvessa on lievät nivelrikkomuutokset sekä pari luupiikkiä. Viimeksi mainitut ovat tietysti olleet polvessa jo pidempään kuin tämän 1,5 viikkoa mitä jalka on ollut kipeä ja ilmeisesti huonon polvikulman kanssa altistaneet polven vammautumiselle. Näin nuoren ja aktiivisen koiran kyseessä ollen ei hoitovaihtoehtoja oikein ole. Niinpä otin heti ensimmäisen vapaan leikkausajan, jotta päästäisiin mahdollisimman nopeasti toipumaan ja kuntoutumaan. Iines leikattiin 26.9.2011 TTA-menetelmällä (Tibial Tuberosity Advancement), jossa polven rakennetta muuttamalla tehdään tavallaan koko ristiside tarpeettomaksi. Sääriluun kyhmy ja sääriluun etu-yläreuna sahataan irti ja siirretään eteen- ja hieman ylöspäin ja kiinnitetään uuteen paikkaan metallilevyllä. Tässä Iineksen polvi ennen leikkausta:

ja leikkauksen jälkeen:

Iines jäi aamulla eläinlääkäriasemalle ja saimme sen kotiin illansuussa. Leikkauksessa oli huomattu, että ristisiteestä oli yli puolet revennyt, joten leikkaus todella oli ainoa hoitokeino. Iineksellä on hyvä ennuste toipumiseen, sillä vamma on tuore, koira ei ole ontunut pitkään, joten sillä ei ole vielä ehtinyt kehittyä epätasapainoa lihaksiin tai liikkeisiin. Lisäksi Iines on rotuisekseen kevyempää mallia, hoikka ja hyväkuntoinen. On kuulemma täysin mahdollista, että mikäli toipuminen ja kuntoutus sujuvat hyvin, se voisi todellakin jatkaa agilityä entiseen tapaan, mutta en uskalla sitä itse vielä toivoa, aika näyttää.

Uusi tulokas

Syksyn tullen laumamme on vahvistunut uudella jäsenellä, kun pieni musta lakritsirulla kutsumanimeltään Janis liittyi joukkoon. Janis vaikuttaa luonteeltaan olevan hyvin reipas, utelias ja avoin pentu. Iines ja Orville ovat molemmat ottaneet pennun todella hienosti vastaan ja sietävät sen piraijahampaita varsin pitkämielisesti.






Janis tulee Pohjois-Englannista Jayne Winrown Jayneze -kennelistä ja sen emä on ihana GB Ch Jayneze Hasta La Vista, Spot, jota olen ihastellut jo pitkään ja jonka sain tavata Englannin matkallamme joulukuussa 2009


Janiksen isä on niinikään hieno IE GB INT Ch Lackyle Diabhal Og, jo 9-vuotias irlantilaisherra.

Aika näyttää mitä pikkumustasta kasvaa, valloittava tapaus se ainakin on :)

Thank you Jayne & Petra!

Päivän hyvät uutiset

Irmalta tuli tutkittua jo alkukesästä silmät ja polvet ja nyt oli vuorossa lonkkien ja kyynärten röntgenkuvaukset. Tämän rodun osalta on voimassa ainoastaan silmä- ja lonkkatutkimuspakko jalostuskäytön edellytyksenä, mutta itse pidän tärkeänä tutkituttaa koiralta em. lisäksi myös kyynärät ja polvet, oli kyseessä jalostuskoira tai ei. Kaikki terveystieto koirasta on hyödyllistä paitsi omistajalle, niin myös rodulle yleisesti. Ja sen kerran kun koiran tainnuttaa lonkkakuvausta varten voi pienellä vaivalla tarkistaa myös kyynärten tilanteen.

Irman röntgenkuvat näyttivät todella priimalta ja viralliset tulokset tulivat tänään: lonkat B/B ja kyynärät 0/0, lausujana Annie Liman.

Onnea Hanne & Toni terveestä koirasta ja isot kiitokset Irman hyvästä hoidosta!

Myös Orvillen muita jälkeläisiä on hiljakkoin kuvattu Suomessa seuraavin tuloksin:

Sinibin Dorvill Simons lonkat B/B ja
Irman pentuesisar Kronsäter's Blondie lonkat C/C kyynäret 0/0 patella 0/0,
oikeassa silmässä lääkärin mielestä hyvin lievä entropion, silmät muutoin terveet.