Nolla ja hylly

Viime viikonloppuna oli taas oman seuran kisat ja Orville ilmoitettuna 2 lähtöön agiradalle. Eka rata vaikutti mukavalta ja sainkin herran viriteltyä aika hyvään tunnelmaan. Hyppytekniikka on yhä hakusessa, mutta rimat pysyi ylhäällä ja vauhtia tuntui olevan Orvilleksi ihan kiitettävästi. 

Tuloksena nollarata melkein 3 sekuntia alle ihanneajan, mikä toi meille toisen LUVAn medi1-luokasta ja 2. sijan tulostaululla. 

Toinen rata olikin jo haastavampi ja pidempi eikä Orvillekaan oikein enää jaksanut skarpata. Mun veli oli tullut viikonlopuksi käymään ja Orville muisti kesken radan, että lempparityyppi istui katsomossa. Pikkasen harhaili yleisön puoleen, mutta sain huudettua takaisin radalle. Kepeillä kuitenkin herpaantui, jätti lopusta väliin, pujotteli pari väärään suuntaan takaisin päin ja korjasin itse vielä väärän keppivälin, mistä hylkäys. Muutoin rata tais mennä virheettä läpi.

Viikonlopun saldona siis nolla ja hylly, ei huonosti ollenkaan :) Hyvänen aika, jos tuo vielä kolmannen nollaradan mulle juoksee, niin sehän siirtyy kakkosluokkaan!

Hupsista!

Syyskuu meni ja melkein lokakuukin kokonaan. Meidän perheen arkea on tällä välin sulostuttanut ja meidät kiireisenä pitänyt uusi perheenjäsen, staffityttönen Ulpu, joka muutti meille elo-syyskuun vaihteessa, sopivasti syntymäpäiväni kunniaksi.

Ulpu tulee Hups'staff -kennelistä Vantaan Korsosta ja on siis viralliselta nimeltään Hups'staff Rosetta. Rosetta on yksi Disneyn keijuista; nokkela ja hurmaava, suloinen, mutta nenäkäs puutarhakeiju. Sopii nimi kuin nenä päähän tälle pikkukakaralle. Nimen ollessa enne Ulpun lempipuuhaa on kuorikatteen mutustelu ja levittäminen pitkin pihaa, tuijien alla lymyäminen sekä emännän viljelylaatikossa kaivaminen. Onneksi talvi on tulossa, josko sen aikana moiset puutarhurin taidot unohtuvat...

Ulpun vanhemmat ovat Quinlent James Dean "Rhino" (HD B/B ED 0/0 patella 0/0 silmät terveet) ja Hups'staff Nevada "Pulmu" (HD B/A ED 0/0 patella 0/0 silmät terveet). Molemmat minulle tuttuja ja erittäin mieleisiä koiria ja yhdistelmän sukutaulu on hyvin mielenkiintoinen. Odotan innolla mitä tästä pienestä lupauksesta kasvaa, agilityn saloihin olisi tarkoitus Ulpu tutustuttaa kunhan ikää karttuu. 

Iines ja Orville ovat ottaneet uuden tulokkaan ihan odotetusti hyvin vastaan; Orvillesta on mahtavaa kun on taas leikkikaveri ja Iines on alkujärkytyksestä toivuttuaan keskittynyt sietämään pientä parhaansa mukaan, kuitenkin muistutellen säännöllisesti käytöstavoista ja siitä, kuka on vanhin ja viisain talossa. Jälkimmäinen tosin on kyseenalaista Iineksen rikkoessa kaikki Ulpun lelut sitä mukaa kun saa ne näpistettyä ja kiikutettua valvovan silmän alta näkymättömiin.

Paljon kaikkea

Tai ehkei sentään. Ihan vaan eloa ja oloa sen verran, ettei bloggaamaan jouda. Aloitetaan vanhimmasta päästä eli Iineksestä, joka kävi taas toukokuun alussa leikkauspöydällä. Ajoittaista ontumista oli kestänyt sen verran pitkään, että alkoi olla selvää ettei revähtymä voinut enää olla siihen syynä. Aloin kiinnittää enemmän huomiota polvesta kuuluvaan naksahdukseen, joka oli tyypillisesti kuulunut kertaluonteisesti vain Iineksen hypätessä huonekaluille, mutta kuului nyt myös laukan yhteydessä. Ravissa Iines vempautti aavistuksen oikeaa kinnertään ja tosiaan aristeli ajoittain jalalla askeltamista kokonaan. Ortopedin tutkimuksissa polvesta löytyi turvotusta ja kuumotusta, mitä lähdettiin ensisijaisesti hoitamaan niveltulehduksena tulehduskipulääkkein. Jalka kuitenkin kipeytyi tuosta tutkimisesta niin, että varasin muutaman päivän sisään leikkausajan, sillä kaikki oireet alkoivat yhä enemmän viitata kierukkavammaan, mikä sitten tähystyksessä todettiinkin ja polvi avattiin kierukan poistamiseksi.

TTA-leikkauksissa on ortopedin mukaan olemassa aina se vaara, että kierukka pettää tovin kuluttua TTA-operaatiosta. TTA-leikkauksessahan polven rakennetta muutetaan ja nämä muutokset saattavat aiheuttaa niveleen sellaisia voimia, jotka rispauttavat kierukan muutaman kuukauden - parin vuoden sisällä TTA-leikkauksesta. Ilmeisesti TTA-leikkauksen tekijöissä on olemassa kahta koulukuntaa; toiset jättävät kierukan paikoilleen mikäli se suinkin on ehjä, mutta etenkin ulkomailla esiintyy koulukuntaa, jotka napsaisevat kierukankin pois jo TTA-leikkauksen yhteydessä välttääkseen potilaan palaamisen piakkoin takaisin leikkauspöydälle. Sinänsä lohdullista oli kuulla, että kierukan pettäminen on hyvin todennäköisesti seurausta ihan vain leikkaustekniikasta eikä Iineksen agilityharrastuksesta. Iineksen kierukka oli TTA-leikkauksen yhteydessä ehjä, joten sitä ei silloin poistettu.

Lopputulos on kuitenkin se, että Iines on entistä ehompi. Kivut jäi kirjaimellisesti leikkauspöydälle, koko koira on iloisempi ja agilityyn palaaminenkin vaikuttaisi mahdolliselta. Toistaiseksi ollaan keskitytty kunnon kohottamiseen ja kipumuistin hälventämiseen, sillä Iines yhä "puoltaa" ts. turvautuu enemmän terveen jalan varaan, mikä helposti ajaa sen tekemään epäedullisia ratkaisuja kropan käytössään vauhdin kasvaessa. Katsotaan rauhassa, miten agi lähtee taas sujumaan; eihän sitä tiedä jos ei kokeile.

Orvillekin on ollut nyt kesän ansaitulla agitauolla ja nautiskellut olemisen sietämättömästä keveydestä :) Tuo mukavuudenhaluinen kesämies on köllöttelisi kaikki päivät mieluiten takapihan auringossa ja kuivuisi varmaan rusinaksi, jollei sen lämmönsietokyvystä pitäisi muut huolta. Saunoisi ja nukkuisi helteelläkin peittojen alla, jos saisi tilaisuuden. Omituinen otus.

Ja kesähän ei olisi mitään ilman perinteistä kesäretkeä Ruotsin staffiyhdistyksen erikoisnäyttelyyn Grännaan, minne matkattiin tällä kertaa neljästään Hannen ja Irman kanssa. Mukava ja mutkaton reissu tänäkin vuonna; matkaan mahtui näyttelyn lisäksi vähän yökyläilyä, pentujen nuuhistelua sekä shoppailua Tukholmassa.

Ja juu, Orvillehan kävi myös toukokuussa luonnetestissä ihmettelemässä, video on nähtävissä YouTubessa osoitteessa http://youtu.be/CT1U085QAgM

Orville liitelee

Iineksen nivusvamman osoittautuessa luultua sinnikkäämmäksi on Orville joutunut varamiehenä kunnostautumaan taas vähän enemmän agilityn saralla. Pääsiäisenä käytiin kotiseuran kisoista hakemassa kolmesta lähdöstä tulokset HYL + 5 (sijoitus 7.) + 5 (sijoitus 4.). Ekalla radalla Orville kiersi puomin jälkeen olleen renkaan ja palauttaessani sen ottamaan rengasta, kävi Orville puomilla asti ottamassa alastulokontaktin uusiksi, mistä HYL. Toisella radalla pudotti lähdössä ensimmäisen hypyn riman ja kolmannella, hyppyradalla pudotti 3. viimeisen riman. Muutoin kaksi viimeistä rataa meni puhtaasti ja kivasti alle ihanneajankin. 

Tästä innostuneena ilmoitin Orvillen Lempäälään kisoihin, mistä tänään käytiin hakemassa nousujohteisesti kolmesta lähdöstä 5 (sijoitus 7.) + yliaikanolla (sijoitus 3.) + hyppäri-LUVA (sijoitus 7.). Mahtavaa! Pikkasen ehkä painoi herran askelta eiliset kahdet treenit, nimittäin Orville joutui omien treenien lisäksi paikkaamaan varakoirana Iinestäkin ja tänään vauhtia oli tosiaan vähemmän kuin koskaan aiemmin. Ansaitun lepotauon jälkeen meillä alkaakin tässä kevään mittaan kadonneen vauhdin metsästys ja irtoamistreenit, sillä kaveriin olisi saatava kunnon neliveto päälle ja esteiden suorittamisesta varmempaa ja itsenäisempää. Mutta nolla on aina nolla, vaikka hilkulla olikin!

Orville täytti edellisviikolla myös vuosia, tällä kertaa pyöreät 5 tuli mittariin. Synttäreitä juhlittiin polskuttelemalla Turun Seudun Koirauimala Sirifassa, sillä uinti on selvästi Orvillen lempipuuhaa. Mutta mihin nämä vuodet oikein kuluu? Outoa miten koirat vanhenee, mutta itse ei muka lainkaan :)

♥ 

Kevätkuulumisia

Vihdoin alkaa aurinko pikkasen enemmän paistaa, mikä saa mielen vähän virkeämmäksi. Meidän hiljaiseloon ei ihmeitä ole viime aikoina kuulunut; agilityä on treenattu sen mitä näin kylmillä keleillä on voinut ja uimista on harrastettu nyt säännöllisesti Sirifassa. 

 Iineksen kanssa ollaan jokunen hylkäys käyty kisoista ottamassa ja Orvillenkin kanssa uskaltauduin tammikuun lopulla kisaamaan. Ei se niin huonosti mennyt ettenkö toistamiseenkin uskaltaisi; ekalta radalta saatiin jopa tulos (11.) ja toiselta hylkäys liian monesta kiellosta. Iinestä on vaivannut ajoittaiset selkäjumit ja liukastumisen aiheuttama nivusvamma, joka pikkuhiljaa vaikuttaisi olevan jo parantumaan päin. Jospa tässä kevään mittaan päästäisiin vihdoin kunnolla treenaamaan ja kisaamaan.

Viime sunnuntaina retkeiltiin pääkaupunkiseudulle katsomaan luonnetestejä ja samalla piipahdettiin Orvillen kanssa Irmaa ja Hannea moikkaamassa. Tässä muutama kuva isän ja tyttären kirmailuista.

Orvillen jälkeläisiä on myös viime aikoina käynyt virallisissa terveystutkimuksissa hienoin tuloksin:

Hups'staff Olivia lonkat B/B kyynärät 0/0 silmät ja polvet terveet
Hups'staff Oona lonkat B/B kyynärät 0/1 silmät ja polvet terveet

Hups'staff Orville lonkat B/B kyynärät 0/0 silmät ja polvet terveet

Onnea kasvattaja Maijulle ja koirien omistajille!

Sunfarallalallalaa

Vuosi vaihtui vihdoin ja hyvä niin; viime vuosi oli jotenkin todella raskas ja parhaimmillaankin harmaa. Vaikka ilonaiheitakin oli, ei mieleen tule mitään erityisiä kohokohtia, vaan tuntuu kuin koko vuosi olisi rämmitty paksussa sumussa. Ikävässä. Nyt on vuosi 2012 lopullisesti paketissa ja voin kuvainnollisesti vihdoin kääntää lehteä. Elämä jatkuu.

Silläpä varsin tärkeään saumaan osui Agility Winter Games Ahvenanmaalla, jonne lähdettiin loppiaiseksi kolmen staffin voimin. Kaikenkaikkiaan staffeja osui kisoihin 6 kappaletta, mikä on tälle rodulle ihastuttava osallistujamäärä. Iineksen kanssa ei sen erityisempia tulostavoitteita ollut, kuin että joku tulos kakkosista olisi kiva saada. Ja tulostahan tuli; toiselta lauantain radalta nolla virhettä ja 2. nopein aika, millä lohkesi ensimmäinen LUVA medi2 -luokasta. Videota radasta ei ole, mutta ratapiirros näytti tältä. Muilta radoilta otettiin hylkäys sekä 4. sija 2 x 5 virhepisteellä.

Kaikki kunnia kuuluu tietysti hienolle koiralle, mutta pitkästä aikaa tuntui kuin meikäläinenkin olis edes jotenkin ollut jyvällä mitä radalla kuuluu milloinkin tehdä. Ilmeisesti onnistuin karistamaan myös osan jännitystä pois, kun kerran muistan miten radat meni ja missä kohtaa tuli mokattua. Enemmän nyt vaan rata- ja ohjaustreeniä ennenkaikkea minulle, koira kyllä osaa.

Ja tämmöisen kolmen koplan kesken reissua reissattiin; ylhäällä Verne ja Lulubelle, alarappusella Iines harmaassa haalarissaan. Onni on hyväkäytöksiset reippaat koirat, joiden kanssa on helppo matkustaa. Kerrassaan mukava retki, tämän voisi ottaa tavaksi.

Kuvan © Heidi Attola