Tämä talo on tyhjempi nyt.

Pennut ovat 9 viikkoa ja kaikki ilahduttamassa jo uusia omistajiaan. Talo todella tuntuu tyhjälle ja vieraiden ihanan soljuva virta on ehtynyt. Olo on suoraan sanottuna toimeton ja haikea, mutta samalla nöyrän kiitollinen ja ennenkaikkea tyytyväinen. Toisaalta meilläkin on tässä uusia tuulia tiedossa ja niihin valmistautuminen on täyttänyt kalenteria. Aikansa kutakin.

Etukäteen moni tuttu ja tuntemattomampi kauhisteli, miten sitä selvitään, kun on pienet lapset ja  koirat ja sitten vielä koiranpennut ja siinähän menee koko kesä sitten. Mutta mieluisia asioita ei koe raskaaksi. Meillä on ollut aivan ihana kesä, ihan vaan tässä kotosalla, ihanien pentujen ja ihanien ihmisten ympäröimänä. Ja se tunne, kun saa suoda pitkään odottaneelle pennunostajalle vihdoin sen oman staffinpennun. Tai juuri omansa menettäneelle perheelle uuden pennun rakastettavaksi. Ja opettaa lapsilleen itselle tärkeistä asioista, luontoäidin toiminnasta, luontokappaleiden kohtaamista ja kohtelemista. Nähdä sen omassa päässä olevan suunnitelman ottavan elolliset hahmot. Se kaikki, sen vuoksi tätä tekee. 

Paluulento edessä.

Hyviä uutisia hakemassa.

Koko kunnianhimoinen pentuesuunnitelma lentämällä tehtyine astutusmatkoineen, synnytyksineen, pentuineen ja asianosaisine kohtaamisineen on ollut aivan kertakaikkisen hieno kokemus. Mooi teki osansa sellaisella varmalla tyyneydellä, ettei voi kuin ihastella. Se tieto ja ikiaikainen viisaus, mikä siitä huokui sille uusien asioiden edessä, oli suorastaan maagista. Oppikirjan mukainen suoritus, ei jäänyt mitään toivomisen varaa. 

Tässä sitä synnyteltiin.

Enkä voisi olla tyytyväisempi aikaansaamaani pentueeseen; ne ovat kaikki hyvin tasainen joukko niin ulkomuodoltaan kuin luonteiltaankin. Lupaavanoloisia, uteliaita, ihastuttavan reippaita pikkustaffeja. Kaikki kuuluvat kotiutuneen sujuvasti uusiin koteihinsa; syövät ja nukkuvat yönsä hyvin, vatsat toimii ja asiat tehdään joko ulos tai pentuvessaan. Mahtavaa! Toivon hartaasti, että kaikki pentujen perimään, kasvuun ja hyvinvointiin tekemäni ajatustyö ja satsaukset, ruokintaratkaisut, virikkeistäminen ym. tuottavat tulosta ja muutaman vuoden päästä saadaan taas ihastella terveitä, hyväluonteisia, hienoja staffordshirenbullterriereitä. 

6 viikkoiset tissibaarissa.

Sitä harvemmin pysähtyy edes miettimään, miten paljon harrastus, kuin vaikkapa tällainen jalostuspainotteinen koiraharrastus, voi tuoda elämään sisältöä; kokemuksia, ihmisiä, matkoja, osaamista, onnistumisia. Itse olen vilpittömän kiitollinen kaikista, myös niistä mönkään menneistä. Pettymyksistä ja vastoinkäymisistä voi ottaa opiksi ja toisinaan ne tuovat tilalle jotain ihan muuta, parempaa, kuin mitä alunperin odotti. Jos ei suoraan, niin jonkun mutkan kautta kuitenkin. Kunpa vain aina osaisi luottaa siihen. 

Tämä antoisa ajanjakso on nyt aika panna pakettiin ja jäädä kärsivällisesti odottamaan, millaista hedelmää tämän eteen tehty työ kantaa. Onhan se toisaalta hyväkin saada koti taas kokonaan omaan käyttöön ja aikaa enemmän lapsille ja omille koirille, jotka ovat välillä joutuneet joustamaan vuorokauden tuntimäärän ollessa rajallinen. Jään innolla odottamaan kuulumisia ja kuvia pentujen uusilta omistajilta, edessä on kutkuttavan jännittävät ajat korvien asettumisineen ja hampaiden vaihtumisineen jne. Ja jospa sitä pääsisi jatkossa vähän vaikka näyttelykehiinkin pyörähtämään kenties - vielä ei uskalla paljoa toivoa, mutta kunhan tuosta nyt kasvavat ensin.

Voi aika minne menit!

Niinhän siinä taas kävi, että vähiin käy ennen kuin loppuu. Seitsemättä viikkoa vietetään pentujen kanssa ja vaikka helteistä ei saisi valittaa, niin kuumuus ei tässä hommassa ainakaan auta. Pennut saa hätäiseen ulos aamulla siksi aikaa, että saan pentujen aitauksen siivottua. Jo keskipäivällä ne on viimeistään tuotava takaisin sisään, koska aurinko paahtaa niin kuumasti ja nurmella pyörii liikaa ampiaisia. Kolme pentua ja Ulpu ovat jo saaneet pistot. Ruokaa ei pennuille voi ulos viedä ollenkaan; liha houkuttelee paikalle heti kymmenittäin ampiaisia. On niillä kuuma sisälläkin. Ladoin sisälle pentujen aitaukseen lisää remontista yli jääneitä laattoja huomattuani, että pennut viihtyvät mieluiten laattojen päällä näillä helteillä.

Mooi on tässä viimeisen viikon aikana vähentänyt radikaalisti pentujen imettämistä ja muutoinkin tuntui mieluiten viettävän aikansa muualla torkutellen. Mooilla on ollut koko ajan vapaa pääsy pentujen luo ja sieltä pois ja on saanut siten itse vieroittaa pennut sitä tahtia kuin sille itselle parhaiten passaa. Se on käynyt välillä tarkistamassa, että kaikki on yhä tallessa tai josko pennuilta olisi jäänyt ruokaa syömättä, mutta muutoin se ei enää halunnut viettää pentujen kanssa aikaa. Mooin mielestä hänen työnsä täällä on nyt tehty ja miten fantastisen hienon työn se tekikään! Kaikki, ihan kaikki, sujui kyllä täysin oppikirjan mukaisesti. Tänään Mooi lähti erittäin mielellään Janinan mukaan omaan kotiinsa ja kuuluu asettuneen taloksi aivan kuin ei olisi missään ollutkaan!

Näin luovutusiän kynnyksellä pennuissa on havaittavissa aivan ihastuttavia persoonallisuuksia ja jään innolla odottamaan, mitä näistä viikareista kasvaa. Kaikille pennuille on nyt löytynyt oma perhe ja ensi viikonloppuna ensimmäiset jo muuttaa uusiin koteihinsa. Haikeaa, mutta ihanaa! Kaikki pennut ovat luonteiltaan hyvin samankaltaisia, suuria eroja ei ole. Kukaan ei ole arka tai erityisen kaheli rämäpää, vaan kaikki on sopivasti siitä keskitieltä; uteliaita, ympäristöstään kiinnostuneita, leikkisiä, ihmisrakkaita staffin taimia. Olen niihin kaikkiin todella tyytyväinen ja kelpuuttaisin niistä minkä tahansa jäämään meille asumaan. 

Valkoisista pojista täplällinen (Bellerion Bricklethumb) on monesti hereillä silloin, kun muut nukkuvat ja viihtyy silloin mielellään lelujen kanssa. Vauhdikas riiviö sille päälle sattuessaan. Kokovalkoinen (Rumblebuffin) on kova kaivamaan ja pyrkimään aitauksista ym. rajoitteista ulos. Että onnea vaan uuteen kotiin tämän houdinin kanssa!

Kauluspojista pienempi (Glimfeather) eli mini-Aslan on ketterä ja vauhdikas poika ja ehkä äänekkäin vaatimuksissaan. Ulvoo hienosti ja nosti jalkaa pissatessaan jo näin 6 viikon iässä! Isompi (Glenstorm) on aamuisin touhukas, mutta muutoin kaikenkaikkiaan pentueen rauhallisin poika. Se usein istuskelee ja seurailee muiden touhuja. Vähän sellainen havukka-ahon ajattelija.

Ainokainen narttu (Lilliandil) on melkoinen tättähäärä, aivan ihastuttavan reipas ja tarmokas neiti. Se on ansainnut täällä lisänimen Rähinä-Ritva, koska on aina siellä missä tapahtuu ja usein äänessä tai komentamassa veljiään (tai äitiään). Terveisiä vaan tulevaan kotiin, että temperamenttia tästä neidistä löytyy!

Siskon veli, punainen poika (Phoenix) löytyy useinmiten nukkumasta pissapaikalta. Se kulkee myös lisänimellä Pullervo ollen aina ensimmäisenä syömässä ja onkin nykyään pentueen painavin. Liekö koosta vai luonteesta, mutta vaikuttaa myös verrattain rauhalliselta. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä on meidän nätti lehmipoika (Trufflehunter), josta ei kukaan tunnu saavan silmiään irti. Herkullisen ulkokuoren ei pidä antaa hämätä, alla kytee silti runsaasti riiviöenergiaa!

Pentujen nimet tulevat Narnian Tarinoiden hahmoista, sillä pentueen isä Aslan on saanut nimensä Narnian leijonan mukaan. Kuvat on ottanut Mooin emäntä Janina Rand.

Lisää kakka-asioita: Pentuvessa!

Edellisestä blogipostauksesta päästäänkin sopivalla aasinsillalla tämänkertaiseen. Pennut on huomenna 5 viikkoa ja niistä on kuoriutumassa aivan ihastuttavia persoonallisuuksia. Niistä lisää eri postauksessa. Eniten kuitenkin hämmästyttää, miten viisaita pieniä ne ovat. Nimittäin vessa-asioissa! Kakkajutut ovat tunnetusti kasvattajan sydäntä lähellä. Tällä kertaa päätin olla kokonaan käyttämättä sanomalehtiä pentujen tiloissa. Sanomalehti on jaloilleen nousseelle pennulle kovin liukas alusta kävellä, painomuste sotkee pennut ja ympäristön eivätkä nykyiset sanomalehdet edes ime nesteitä niin hyvin kuin ennen muinoin tekivät. Lisäksi pennut yleensä vain tuppaavat repimään sanomalehtiä ja leikkivät niiden riekaleiden kanssa. Ei hyvä. 

 Mutta onneksi on Ikea.

Siivouksen jälkeen on hetken siistiä.

Alusta asti pentulaatikossa on ollut lämpimän keinokarvapedin lisäksi Ikean Toftbo -kylpyhuoneenmattoja, jotka imevät kosteutta, pitävät hyvin tassujen alla ja ovat helppo heittää pesukoneeseen. Löysin muutamat matot tori.fi:stä superhalvalla ja ne käyvät tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Nyt kun pentujen pissamäärät ovat kasvun myötä niinikään kasvaneet ja pennut siirtyneet pentulaatikosta pentuaitaukseen, laitoin niille tarjolle kissanhiekkatarjottimen ihan vain kokeillakseen teoriaa koiraeläimen luontaisesta siisteydestä. Ajattelin, että mikäli kissanhiekka ei ajaisi asiaansa vessapaikkana, olisi se ainakin hyödyksi ollen erilainen alusta pentujen tassutella. Mutta mitä ihmettä! Siellä ne käyvät molemmilla asioillaan kuin vanhat tekijät! Tällä hetkellä pennuilla on käytettävissään paakkuuntuvaa kissanhiekkaa sekä toisella tarjottimella puupohjaista pellettiä. Tarjottimina toimivat meillä muovinen kevytmetallihäkin pohja sekä Ikean Baggmuck -kenkämatto/kuralaari. Pelkkä Baggmuck ei nimittäin pitkään riittänyt, kun pentuja on seitsemän ja kaikilla hätä suunnilleen yhtä aikaa. Vessapaikasta poistan vain kastuneet imumateriaalit; pestä sitä ei kannata, sillä pissanhaju nimenomaan houkuttelee pennut asioilleen samaan paikkaan. Näin reilun viikon jälkeen meillä on ollut päiviä, jolloin kaikkien seitsemän pennun pissat ja kakat ovat osuneet lähes 100% vessapaikkaan! Uskomatonta! Pentuvessa on kaikenlisäksi helppo toteuttaa myös uudessa kodissa.

Paakkuuntuvasta kissanhiekasta poistetaan vain pissapaakut.

Kennel Bellerion proudly presents: DIY Pentuvessa. Tarvitset Ikean Baggmuck -kenkämaton ja imumateriaalivalinnasta riippuen pellettiversioon Biltemasta tai Motonetistä auton maskiverkkoa, reikälevyä tms. Leikkaa maskiverkko kenkämaton pohjalle sopivaksi, varo jättämästä teräviä reunoja. Pelletti hajoaa kastuessaan sahajauhoksi ja varisee vähitellen verkon alle, mistä se on helppo kopistaa roskikseen. Pari ensimmäistä päivää kannattaa pyrkiä ohjaamaan/nostamaan pentu asioilleen vessaan. Kun sinne alkaa tulla osumia, alkaa pentu vähitellen hakeutua sinne ihan itsenäisesti. 

Ikean kenkämatto, muotoonleikattu maskiverkko ja kissanpellettiä.

Se toimii sittenkin!

Ahneella on kakkainen loppu

Muistelin jo edellisten pentujen ajalta, että viikot kuluvat sitten nopeasti ja niin se todella on. Pennut ovat tätä kirjoittaessa 13 vuorokautta ja raottelevat jo silmiään. Kaikki on sujunut oikein hyvin Juhannuksen kakkakekkereitä lukuunottamatta. Juhannuksen tienoilla koko pentulaatikollinen Mooi mukaan luettuna ripuloi pari-kolme vuorokautta yötä päivää ja Mooi myös oksensi. Mistään tarttuvasta ei ollut kyse, sillä Ulpu ja Orville onnistuivat heti aamulla syömään nurmikolta Mooin yölliset oksennukset saamatta koskaan mitään oireita. Mooilla oli siinä paikkeilla voimakas maidonnousu ja luulenkin, että pennut onnistuivat ylensyömään itsensä ripulille, sillä niiden painot olivat muutamassa päivässä kohonneet ihan hurjasti. Ylensyönti on hyvin yleinen syy pikkupentujen ripuliin ja pentujen tuotokset olivat hyvin tutunoloista maitovaahtoa. Mooin elimistö saattoi mennä epätasapainoon joutuessaan yhtäkkiä siivoamaan seitsemän pennun löysiä ulosteita. Tosin Mooi oli synnytyksen jälkeisinä päivinä myös ihan hirmuisen nälkäinen ja haikaili ruokaa ihan joka välissä. Vaikka koitin nostaa ruokamäärää maltillisesti, on täysin mahdollista, että minun tuli kuitenkin ruokittua Mooi siinä vähän turhan hövelisti. Tiineyden jäljiltä Mooin vatsalaukku on luonnollisesti ollut tavallista pienempi sen saatua pitkään ruokaa usein, mutta hyvin pienissä osissa ja paastottua vielä synnytyksenkin yhteydessä. Liian nopea ruokamäärän/-annoksen nosto on todennäköisesti aiheuttanut Mooillekin vatsaoireita. 

Kovin paljon imettävää emoa ei voi paastottaa, vaan nestettä ja ravintoa on saatava menemään alas, jotta emo pysyy maidossa. Mooin vatsantoiminta tokeni onneksi nopeasti Virbacin NutriPlus -ravintogeelin sekä markkinoille tulleen uuden Canius -valmisteen avulla ja pennut seurasivat pian perästä. Kyseessä on siis koirien oma maitohappobakteerivalmiste, joka sisältää terveistä suomalaisista koirista peräisin olevia suoliston maitohappobakteereita. Sitä voi antaa oireiden ilmetessä, ennaltaehkäisevästi tai jopa säännöllisesti. Canius jää kyllä pysyvästi meidän lauman kotiapteekkiin, sillä se tuntui olevan todella tehokas ruuansulatuksen tasapainottaja.

Kakkakekkereiden päätyttyä pentulaatikossa on ollut tavanomaisen siistiä ja rauhallista, pennut ovat kuroneet muutaman päivän niukempaa kasvua kiinni ja ovat kaikki jo tuplanneet reilusti syntymäpainonsa. Ne syövät tarmokkaasti ja torkkuvat ruokailuvälit tyytyväisinä. Mooi hoitaa pennut ihastuttavan vahvalla vietillä, kuitenkin yllättävän rennosti. Sillä ei ole enää kiire ulkoota pentujen luo, vaan saattaa jäädä toviksi ulos ihmettelemään kesän tuoksuja tai aurinkoon köllöttelemään. 

Iloinen perhetapahtuma

Mooi muutti meille maanantaina 11.6.2018 keskittymään tulevaan äitiyteensä ja kotiutui odotetusti ihan samantien. Edellisenä perjantaina kävimme eläinlääkärissä ottamassa vielä toinen herpesrokote ja Mooi tuli sen käynnin jälkeen meille pariksi tunniksi hoitoon. Jännästi se tuntui tietävän, ettei sillä kertaa jäisi meille. Se vartoi ulkona portilla Janinaa palaavaksi ja oli omasta mielestään vain "säilössä" meillä. Se katsoi pentulaatikkoa ihmeissään ja nukkui mieluummin sohvalla. Sen sijaan maanantaina kun hain sen meille, se tuntui ymmärtävän heti, että tällä kertaa viipyisi pidempään ja otti samantien pentulaatikonkin omakseen. Eläinlääkärin vaa'alla selvisi, että painoa oli kertynyt nelisen kiloa tavalliseen verrattuna ja epäuskoisena laskeskelin, että mikäli painonnoususta uskaltaisi vetää johtopäätöksiä pentujen lukumäärästä, voisi tiedossa olla jopa 8 pennun pentue. Maha alkoi olla niin iso, että suorastaan ihan hirvitti Mooi-ressun puolesta.

Mooi 58vrk

Odottavan aika on pitkä

Torstaina aamupäivällä vielä maittoi ruoka.

Seuraavina päivinä mittailin Mooin ruumiinlämpöä 3-5 krt päivässä ja se pysyttelikin visusti 37 asteen yläpuolella. Ruoka maittoi ja Mooi nukkui paljon. Pennut melskasivat massussa niin, että niiden liikkeet näkyi Mooin kyljissä. Vihdoin torstaina 14.6.2018 myöhään iltapäivästä huomasin Mooin käytöksessä muutoksen. Se tuntui uppoutuvan "ajatuksiinsa", seisoskeli, istuskeli ja tuijotteli seiniä. Ruumiinlämpö oli laskenut 36 asteen tuntumaan, mikä tiesi synnytyksen olevan lähellä. Ruoka ei enää maittanut. Janina liittyi seuraamme illalla ja seuraava yö menikin Mooin petaamista ja läähätystä seuratessa. Aamulla synnytys oli jo hyvässä käynnissä ja Mooi kävi useaan otteesen kakalla. Perjantaina aamulla tasan klo 9:00 lorahti ensimmäiset kirkkaat vedet, mutta kunnon ponnistuksia saimme odotella vielä piinaavat puolitoista tuntia. Ilmeisesti kohdunsuulla oli yksi tyhjä pussi, mikä ei kuulemma ole ollenkaan tavatonta. Ensimmäinen urospentu syntyi vihdoin klo 11:50. Seuraavan tunnin aikana tuli kolme urosta ja narttu helposti kuin plussapallot konsanaan, mutta sitten synnyttely taukosi. Tuli pitkä tovi, kunnes Mooi alkoi taas ponnistaa ja ponnistaa, tuloksetta. Jotain se selvästi sai työnnettyä synnytyskanavan alkupäähän, mutta möhkäle liukui aina takaisin. Ramppasimme ulkona hakemassa vauhtia synnytykseen ja taas pian takaisin pentujen luo, mutta ponnistukset eivät tuntuneet tuottavan tulosta. Mooilla oli lunki tapa ponnistaa makuultaan, mutta nyt tarvittiin painovoiman apua, joten kannustin sitä ylös ja liikkelle. Kolmen maissa taas ulkona ollessamme se vuoti pienen määrän jotain vihreää ja portaat alakertaan juostessaan lattialle lätkähti jokin vihertävä limalöntti, minkä Mooi hotkaisi ennenkuin ehdin näkemään mikä se oli. Hiukan tämän jälkeen Mooi vihdoin sai työnnettyä valtavan 350g painavan pennun ulos, mutta ennen edes sikiöpussin avaamista tajusin, että se on hengetön. Olemuksesta päätellen se oli ollut kuolleena kohdussa jo joitain päiviä. Heräsi huoli massussa vielä olevien pentujen puolesta, oliko niissäkään enää henkeä, kun olivat joutuneet tuntikausia odottelemaan. Kyljissä tuntui käsikopelolla vielä pari möhkälettä ja hiukan ennen neljää iltapäivällä Mooi synnytti seitsemännen pennun ja 1,5 tuntia myöhemmin kahdeksannen, virkeitä poikia kummatkin. Yhteensä 5-6 tunnin ponnistelun tuloksena Mooi synnytti siis yhteensä 8 pentua. Jäljellä meillä on 7 reipasta staffinalkua; 6 urosta ja 1 narttu. 

Ihan uunituoreita pikkupullia.

Isikoiran katseen alla.

Synnytyksen jälkeen Mooi rauhoittui imettämään pienokaisiaan ja tovin kuluttua vein sen tarpeilleen ja pesulle. Kanaliemeen sekoitettu jauheliha-kananmuna-palautusjauhe maittoi. Siistittiin pentulaatikosta synnytyksessä tahriintuneet peitteet ja pyyhkeet pois ja Mooi asettui jatkamaan pentujen ruokkimista. Ensimmäisen vuorokauden jälkeen kaikilla on painot nousussa, joten maitoa riittää hienosti ja Mooi on ottanut uuden roolinsa haltuun kaikenkaikkiaan ihailtavalla tyyneydellä. 

Muutama vuosi sinne tänne ja uusia tuulia

Voi mistä alkaisin! Niin paljon on ehtinyt tapahtua näiden melkein neljän vuoden aikana. Irman pennuista kasvoi kolme ihastuttavaa staffia. Roni tuo sutjakka, sporttinen pakkaus metsuroi Piikkiön metsiä ja Topi niittää mainetta ja kunniaa toko-kentillä. Titteleinä on toistaiseksi TK1 TK2. Topilla on myös yksi pentue Blue Hippo's -kenneliin, mutta sittemmin Topi on kastroitu. Mooin tie vei yllättäen vuodenvaihteessa 2015/2016 takaisin tänne Turun seudulle laumassa ilmenneiden ristiriitojen vuoksi ja uusi koti löytyi Janinan, Teemun, pikku-Niilon ja Luumu-staffin luota Liedosta. Mooi on ehtinyt Janinan kanssa aloitella toko-uraansa ja plakkarissa on ALO1-tulos. 

Meilläkin on tullut tänne kotilaumaan muutoksia. Toinen ihmislapsonen syntyi heinäkuussa 2016 ja Iines on sittemmin jäänyt laumamme kokoonpanosta pysyväisluonteisesti Itä-Suomeen. Esikoisen lähdettyä liikkeelle Iines jostain syystä koki tilanteen meillä kotona ahdistavana. Mitään dramatiikkaa asiaan ei liity, Iines ei koskaan ollut millään tavalla aggressiivinen tai arvaamaton lapsille. Toisin kuin muut koiramme, Iines ei vain yksinkertaisetsi tuntunut enää löytävän tilaa itselleen, vaan seilasi rauhattomasti läähättäen ympäri taloa kunnes pääsi portin taakse. Tuntui kurjalle ajatella, että Iineksen viimeiset vuodet kuluisivat pääasiassa portin takana, sillä kuopuskaan ei paikoilleen jäisi. Iinekseltä ehtisi tulla kilometrit täyteen ennenkuin meidän pikkuiset olisivat sen silmissä "ihmisiä". Samaan aikaan sukulaisperheellä, jossa varttuneemmat lapset, oli virinnyt koirakuume. Niinpä sovimme, että Iines menisi heille hoitoon tai lainaan tai miten sen nyt parhaiten ilmaisisi. Ja Iines jäi sille tielleen. Iineksellä on siellä hyvä olla, niin paljon paremmin kuin meillä. Tämän toteaminen on kova paikka; en koskaan halunnut joutua luopumaan koiristani lasten takia, mutta elämää ei aina pysty ennustamaan etukäteen. Eikä se meilläkään luopuminen olisi ollut ihan välttämätöntä, sen sijaan ratkaisu tehtiin Iineksen parhaaksi. Tämä oli sellainen kaikkien kannalta win-win -tilanne. Näemme Iinestä useamman kerran vuodessa, kuulemme säännöllisesti sen kuulumisia ja se selvästi nauttii uudesta elämästään ruotsalais-turkulais-etelä-karjalaisena koiramuorina. 

Mutta palatakseni Irman pentuihin, niin Mooi. Ai että. Mooi on todella lunastanut ja ylittänyt kaikki odotukseni. Se on hyväluonteinen, terverakenteinen, kaunis koira, jonka kanssa eläminen on huoletonta. Sen kodinvaihto sujui ongelmitta, vaikka uudessa kodissa oli entuudestaan koira ja pieni vauva. Hyvien terveystulosten ohella Mooi on myös virallisesti todettu tervepäiseksi käymällä MH-testissä sekä luonnetestissä komein pistein 184 +++ (laukausvarma). Niinpä aloin turvallisin mielin rakennella Mooille pentuesuunnitelmia. Sukutaulujen tutkimisen ja pitkällisten (ja piinallisten) pohdintojen jälkeen Mooin sulhaseksi valikoitui Unkarista Norjaan tuotu Aslan (Devils And Fairies Safe Bet). Olin sivusilmällä seurannut Aslania pienestä pitäen ja kovasti pitänyt näkemästäni ja kuulemastani. Kuitenkin ylläpidin mielessäni muita vaihtoehtoja, sillä Aslan oli minun toiveisiin nähden hiukan liian nuori. Toivoisin jalostukseen käytettävien koirien olevan mieluiten vähintään parivuotiaita ja Aslan täyttää 2 vuotta vasta nyt kesäkuussa. Virallisten terveystulosten osalta Aslan on terve (lonkat A/A, kyynärät 0/0, silmät terveet) ja koira toimii hienosti harrastuksissa (mm. agility). Aslanilla tai sen lähisuvussa ei ole tiedossa merkittäviä terveysongelmia ja omistaja Norjassa vaikuttaa ihastuttavan avoimelta. Olen saanut häneltä runsaasti kuvia ja videoita valintani tueksi. Tyypiltään Aslan on juuri mitä haen; klassinen terverakenteinen staffi ilman liioiteltuja piirteitä. Uskon, että se täydentää Mooin ominaisuuksia hienosti. Haluan tulevalla yhdistelmällä saada aikaan paitsi terveitä ja mukavia staffeja ja itselleni jatkojalostusmateriaalia, myös populaatiota ajatellen jotain uutta ja erilaista, jotain mitä täällä päin ei ole yhdistetty aiemmin. 

Aslan (Devils And Fairies Safe Bet)

 💘

Mooi (Bellerion Dutch Delight)

Astutusmatka toteutui lentäen Norjaan huhtikuun puolivälissä ja Janinan matkaraportin voi lukea täältä. Mooi on tänään ultrattu tiineeksi ja mikäli odotusaika sujuu yhtä hyvin kuin tähänkin asti, odotamme pentuja syntyväksi kesäkuun puolivälin tienoilla. IIIIIKS!!!