Olin alun perin ajatellut astuttaa Lillin (Bellerion Lilliandil) vasta ensi vuonna, sillä tälle vuodelle oli ajoitettuna Lillin emän Mooin pentue. Yhdellä Lillin veljistä oli vuoden 2020 alussa ilmennyt epileptisiä kohtauksia, mistä syystä olin lykkännyt sekä Mooin että Lillin suunnitelmia selvittääkseni sukua ja mahdollista epilepsiariskiä. Mooin ensimmäinen pentue vuonna 2018 oli ulkosiitos ja jää isänsä ainoaksi pentueeksi. Sen jälkeen Mooi oli astutettaessa jäänyt tyhjäksi valitun uroksen eturauhasongelmien vuoksi. Tuo emän puolen linja on minulle tuttuja koiria pitkälle 5.-6. sukupolveen saakka. Käytyäni sukutaulua läpi Mooin emän kasvattajan, Mooin isän omistajan, Mooin papan kasvattajan sekä pentueen isän omistajan kanssa emme kukaan tunnistaneet sukutaulusta mitään riskitekijöitä epilepsialle. Epilepsiaa on valitettavan monentyyppistä ja tässä vaikuttaa kyseessä olevan se hankalin ennustettava eli yksittäinen satunnaistapaus. Kasvattajalle epilepsiauutinen on tärkeä, mutta jalostussuunnitelmien kannalta ehkä se hankalin pureskeltava, sillä kyseessä on pahimmillaan kohtalokas sairaus, jonka perinnöllisyydestä ei kuitenkaan välttämättä pääse ollenkaan selvyyteen. Epileptikko itse ei tietysti ole jalostuskoira ja tämä Lillin veli on sittemmin kastroitu, mutta jos kyseessä on vain kyseisessä yksilössä ilmenevä ominaisuus, voi sisarukset olla perimältään jotain ihan muuta. Lillin veljen epilepsia on onneksi suhteellisen lievää laatua ja perhe pärjää sairauden kanssa hyvin. Silti pohdin pitkään ja hartaasti, jätänkö koko kasvatustyön tähän, sillä en halua kasvattaa enää yhtä ainoaa epileptikkoa. Sitten taas toisaalta linja on minulle tuttu useiden sukupolvien ajalta ja tuottanut muutoin terveitä, hyväluonteisia, hyväntyyppisiä staffeja. Ostamalla jotain aivan uutta en voisi päästä sukutaulun koirien kanssa yhtä tutuksi enkä siten olisi loppujen lopuksi välttämättä yhtään paremmassa asemassa. En vain olisi tietoinen kaikesta mitä vieraampi sukutaulu mahdollisesti sisältää. Tieto tässä vain nyt lisää tuskaa, mutta tietämättömyys ei todellakaan tekisi autuaaksi. Keskusteltuani vielä useiden eri eläinlääketieteen asiantuntijoiden kanssa tulin siihen tulokseen, että uskallan jatkaa tällä minulle tutulla linjalla, mutta tämä epilepsiariski kulkee mukanani ja se minun tulee ottaa jalostusratkaisuissa huomioon. Lillillä tai pentueen muilla veljillä ei ole ilmennyt mitään epilepsiaan viittaavaa oireilua, ja tämän yhden veljen epilepsiadiagnoosista alkaa olla 18 kuukautta aikaa.
Riski
tiedostaen lähdin sitten varovasti miettimään Mooille ja Lillille sulhasia. Molemmat
tarvitsevat mieluiten jo iäkkäämmät sulhaset, jotka ovat eri sukua ja eläneet
terveenä ja joiden sisaruksissa ja/tai jälkeläisissä ei tiedetä olevan epilepsiaa
tai muutakaan olennaista vikaa tai sairautta. Mooin sulhaseksi valikoitui aikoinani
jo Ulpulle kaavailemani uros, jota olen seurannut vuodesta 2013 ja joka
nyttemmin viettää aktiivisia eläkepäiviään Pohjois-Italiassa. Mooi kuitenkin
valitettavasti jäi siemennysyrityksestä tyhjäksi, mutta Lilli oli tuolloin juuri
tullut juoksuun. Se tulee juoksuun suhteellisen harvoin, noin 10 kuukauden
välein. Lilli harrastaa aktiivisesti mm. DSA-lajeja ja kauden päätapahtuma Hollannissa on
pandemian vuoksi peruttu jo kahtena vuotena peräkkäin. Jos tapahtuma saadaan
ensi vuonna järjestymään, jäisi se Lillin osalta taas väliin pentusuunnitelman
vuoksi. Pidän tärkeänä, ettei jalostukseen käyttämieni koirien muu elämä ja
harrastukset olennaisesti hankaloidu jalostussuunnitelmien vuoksi. Sen vuoksi
pennutusten ajankohta suunnitellaan perheiden kanssa yhdessä neuvotellen, sillä
joustava yhteistyö tässä hommassa on kaiken a ja o. Kaikenkaikkiaan näytti
siltä, että Lillin pennuttaminen sopisi itseasiassa kaikkien aikatauluihin
parhaiten juuri tänä vuonna.
Pandemian
haitatessa matkustamista oli mietittävä mitä vaihtoehtoja tässä on
käytettävissä, kun suunnitelma aikaistui. Mooille tilattu siemen kävisi yhtä
hyvin tyttärelle, mutta olisi lyhytkatseista käyttää emälle ja tyttärelle samaa
urosta. Sitten vähän kuin varkain tuli puheeksi Ruben (Aldgillis
Selling The Drama). Ruben on aktiivista, huoltovapaata elämää elänyt perusterve iäkäs uros, jolla on fantastisen hieno sukutaulu, nuoruudestaan hyvät
terveystulokset, luonnetesti tehtynä sekä ennen kaikkea arvostamani elegantti,
urheilullinen ulkomuoto. Sillä vain ei ole näyttelytulosta eikä jälkeläisiä.
Joskus ei vain näe lähelle, jos tähyää kauas. Rubenin kasvattajiin on hyvä
yhteys ja sieltä on saatu runsaasti tietoa suvun koirista. Lilli on pieni ja
matala narttu, joka kaipaa enemmän raajaa, paremmat takakulmaukset ja
kroppaansa kauttaaltaan lisää ulottuvuutta. Rubenilla on nimenomaan raajaa ja ulottuvuutta. Siinä missä Lilli on tasavarma ja verrattain
rauhallinen koira, on Rubenissa sitä liekkiä, minkä koen olevan tälle rodulle
olennaista.
Staffordshirenbullterrierien PEVISA:n mukaan jalostukseen käytettävältä koiralta on tutkittava silmät ja lonkat eikä tuloksilla ole merkitystä pentujen rekisteröintiin. Rubenin silmät on todettu kaikilta osin terveiksi 2014 Rubenin ollessa noin 3,5-vuotias ja tämä tutkimus olisi jo sinänsä ollut riittävä. Koska itse peräänkuulutan (jalostus)koirien tutkimista laajemmin kuin välttämättömien verran ja koska Rubenin silmäpeilauksesta oli jo 6 vuotta aikaa, päätimme kiireesti järjestää Rubenin silmäpeilaukseen ennen astutusta. Ruben mahtui joukkotarkastukseen, jossa pikavilkaisulla eläinlääkäri totesi silmissä olevan kaihimuutoksia. Vaikka kyseessä oli yli 10-vuotias koira, kyseinen eläinlääkäri ruksi tulokseksi perinnöllinen kortikaalinen katarakta, koska edellisestä silmäpeilauksesta oli liian pitkä aika eikä siten voinut varmaksi sanoa, milloin muutokset ovat silmiin ilmestyneet. Halusimme selvittää asiaa lisää, mistä syystä Rubenin omistaja varasi parin päivän päähän ajan silmäsairauksien erikoiseläinlääkäriltä (dip. ECVO), joka tutki Rubenin silmiä pitkään ja hartaasti ja totesi, että kyseessä ovat iäkkäälle koiralle tyypilliset vanhuuden muutokset, jotka eivät ole perinnöllistä laatua ja joiden vuoksi ei kannata jättää muutoin hyvää tervettä koiraa pois jalostuksesta. Suomen Kennelliitto ei kysyttäessä ottanut kantaa siihen, miten näitä Rubenin eriäviä silmäpeilaustuloksia tulisi nyt jalostuksen kannalta arvioida (siitäkin huolimatta, että sivustollaan mainitsee, että "kaihimuutosta ei tulkita perinnölliseksi, jos kaihin kehittyminen johtuu ... vanhuudesta (isot rodut yli 7 v, pienet rodut yli 10 v)", vaan ohjeisti vain ilmoittamaan koiran silmäpaneeliin, jossa koira tutkittaisiin vielä kertaalleen ja sen tulos jäisi pysyväksi. Silmäpaneeleja ei oltu vuonna 2020 järjestetty ollenkaan eikä seuraavastakaan ollut mitään tietoa, joten emme voineet jäädä paneelia odottamaan.
Niinpä Ruben astui Lillin sillä seurauksella, että Lilli tuli tukevasti kantavaksi. Ultrassa näkyi kuusi vahvaa sydänääntä ja ainakin yksi kesken mennyt sikiö. Ennen synnytystä otettu röntgenkuva varmisti Lillin kantavan viittä pentua. Ja pieneksi nartuksi Lilli olikin valtava. Kun synnytyksen aika tuli, Lillin kohtu ei ilmeisesti pentueen suuren massan vuoksi jaksanut ponnistella riittävästi ja päädyimme sektioon aamuyöllä 20.4.2021. Pennut olivat varsin hyvänkokoisia, jopa suurehkoja, painoiltaan 300 gramman molemmin puolin. Kyseessä oli kasvattajaurani ensimmäinen sektiosynnytys ja vaikka sinänsä dramaattinen alku elämälle, sujui pentueen kasvu ja hoito siitä eteenpäin onneksi ihan oppikirjan mukaan. Lilli hoiti pennut omassa kotonaan Klaukkalassa ja pennut saivat parhaat mahdolliset eväät elämään; monipuolista ravintoa sekä runsaasti ikätasoista aktivointia ja sosiaalistamista, mistä olen äärettömän kiitollinen Lillin isäntäväelle. Sektiosynnytyksen vuoksi päätin kuitenkin jättää Lillin jatkossa pois jalostuksesta.
Ruben sai kaikkien yllätykseksi kutsun silmäpaneeliin 16.5.2021 ja toki mielenkiinnosta koira sinne vietiin. Valitettavasti silmäpaneeli omaksui saman tulkinnan samoin perustein kuin tuo ensimmäinen silmäpeilauksen suorittanut eläinlääkäri. Muutoksia siellä silmissä on, sitä ei käy kiistäminen, mutta epäselväksi nyt jää minkälaatuisista muutoksista todellisuudessa on kyse. Toisin sanoen Rubenin diagnoosi saattaisi hyvinkin olla eri, jos Ruben vain olisi käytetty silmätarkastuksessa säännöllisesti elämänsä aikana. Ruben kuitenkin on omistajansa harrastuskoira eikä sille ole harkittu jalostuskäyttöä aiemmin, mistä syystä silmien tutkituttaminen ei sekään ole aiemmin tullut ajankohtaiseksi. Vanhuusiän kaihidiagnoosista huolimatta Rubenin muut ominaisuudet painavat minun vaakakupissa enemmän ja voin olla tyytyväinen, että jalostukseen käyttämäni uros sentään on vielä vanhoilla päivilläänkin tutkittu, toisin kuin niin moni muu uros.
Näin ollen ja kaikkien koettujen vaiheiden johdosta pentueen nimiteemaksi vahvistui "Drama" ja toivotaan, ettei enempää draamaa näiden pienten polulle osu. Pentueesta maailmalle lähtivät uros Bellerion Redrama sekä nartut Bellerion I Want Your Drama, Bellerion Delightful Drama, Bellerion Futudrama ja Bellerion Twist The Drama. Suurkiitokset mukana olleille ja apuaan antaneille, you know who you are <3
