Kakkoset korkattu

Käy tämä bloggaaminen näemmä varsin agilitypainotteiseksi. Viikonloppuna oli kotiseuran 15-vuotis juhlakisat ja käytiin kannatuksen vuoksi ottamassa kaksi lähtöä, jotka oli samalla meidän ekat lähdöt medi-2 -luokassa. Tulosodotuksia ei ollut, kunhan käytiin kokeilemassa selviydytäänkö kakkosten kiemuroista. Kisakirjaan ei tullut tällä kertaa täytettä, tuloksena 2 x HYL. Oli kyllä ilo huomata, ettei kakkosten radat meille mahdottomia olisi, jos vain ohjaaja pysyisi koiran vauhdissa ja muistaisi esteiden järjestyksen :)

Ekalta radalta hylkäys tuli, kun en ottanut koiraa haltuun keinulta kääntääkseni sen putkeen. Kameramies oli onnistunut juuri tämän kohdan sensuroimaan videolta pois, mutta siis Iines oli jo saanut putkea seuraavan hypyn näkökenttäänsä jo keinulla keikkuessaan ja sinnehän se loikkasi ennenkuin ehdin sen kummemmin ajatellakaan. Loppurata oli oikein mukavaa menoa eikä muita virheitä tullut.



Toiselta radalta hylkäys tuli kun ohjaajanretale hukkasi koordinaatit ja ohjasi koiran väärältä puolelta hypylle. Iines sujahti tämän jälkeen vielä muurilta putkeen, että kaipa se olisi hylly tullut jokatapauksessa, vaikka olis nuotit olleet kohdillansa :) hyllyistä huolimatta kisainnostus on kova ja seuraavat kisat jo kiikarissa!



Radalla juostessa ja jälkeenpäin videoltakin huomasin, että Iineksen hyppy on parantunut. Siinä tuntuu olevan enemmän voimaa ja ilmavuutta, kuin aiemmin. Kaukaahan se yhä hyppää, muttei ehkä ihan niin järjettömien matkojen päästä ja tuntuu kuin se käyttäisi hypätessään molempia takajalkojaan tasapuolisemmin. Liekö syynä taannoin Ruotsista hankkimani kinnerpainot, joiden kanssa on nyt lenkkiä heitetty painoa vähitellen lisäten. Painoina toimii tällä hetkellä tarpeettomat ulkomaan kolikot, joita voi piilottaa kiinnitysnauhan alla oleviin taskuihin. Iines selvästi käyttää takapäätään tarkemmin, kun sillä on nuo painot kintuissa; jotenkin se tulee tietoisemmaksi takajaloistaan jo pelkästään sillä, että jaloissa on jotain ylimääräistä kiinni. Ja askeltaessaan "tietoisemmin", tulee myös lihaksistoa käytettyä tehokkaammin, mikä taas näkyy esim. juuri hyppyvoiman parannuksena. Takapäätreenit siis jatkuvat, tähänastiset tulokset ovat varsin lupaavia.

LUVA, SERT, luokkanousu!

Eilen suunnattiin Espooseen Agility Sport Team Ry:n 10-vuotis juhlakisoihin, jonne olin ilmoittanut Iineksen kolmeen 1-luokan lähtöön. Keli ei ollut meidän puolella; vettä tuli niin pysty- kuin vaakatasossa ja kisapaikka oli hiekka(sora)pohjainen ulkokenttä ilman minkäänlaista sateensuojaa. Kentälle muodostui valtavia vesilammikkoja, joita järjestäjät koittivat, huonolla tuloksella, ojittaa.

Ensimmäisenä vuorossa oli hyppyrata, joka ei ollut sinänsä vaikea. Vaikka alusta oli vettynyt ja pehmeä, Iineksellä pysyi rimat ylhäällä eikä sade juurikaan haitannut sen menoa. Kuitenkin tällä ekalla radalla Iines teki jotain, mitä se ei ole tehnyt varmaan neljään vuoteen; se tuli putkeen lähetettäessä hetken päästä samasta päästä ulos! En keksi muuta syytä moiseen, kuin että sateen pohina kuulosti putkessa jotenkin oudolta, ehkä se oli kuulevinaan mun käskyttävän sen sieltä pois tms. Sama tapahtui kahdella eri putkella, joista siis kiellot ja toiselta pois tullessaan ehti hypätä vielä väärän esteenkin, mistä HYL. Mediluokasta kukaan ei tehnyt tällä radalla tulosta.

Toiselle radalle en mielestäni muuttanut putkeen käskytystä mitenkään ja tällä kertaa Iines juoksi putket läpi asti, joten ehkä se tottui siihen sateen äänimaailmaan. Kuitenkin otettiin A:n alastulolta vitonen, sillä en muistanut varmistella ja Iines hyppäsi esteeltä pois koskematta kontaktipintaan. Aika kuitenkin riitti 2. sijaan ja päästiin palkinnoille :)

Ensin ajattelin, etten juoksuta Iineksellä kolmatta rataa. Olin aivan läpimärkä ja kylmissäni ja järjestelyt oli yli tunnin myöhässä. Olin kastellut jo kaksi vaatekertaa, Iines onneksi sai kisojen välit lämmitellä autossa Back On Track päällä. Kuitenkin päätin mennä kolmannen edes harjoituksen vuoksi, kun kerran oltiin Espooseen asti lähdetty. En viitsinyt vaihtaa enää edes läpimärkiä lenkkareita jalkaan, vaan juoksin kumisaappaissa. Otin tällä kertaa A:n alastulokontaktin varman päälle kääntymällä esteen eteen Iinekselle jarruksi ja sain sen tulemaan alas kontaktipinnalle asti. Vetisessä sorassa kumppareissa juoksemalla ja viimeisen päälle kontaktit varmistelemalla ei tietysti mitään huippuaikoja tavoitella, mutta alitimme ihanneajan loppujen lopuksi reilulla sekunnilla. Varmistelukin kannatti, sillä puhdas rata toi meille paitsi kisan 2. sijan, myös kolmannen LUVAn eli agiSERTin ja nousun 2. luokkaan kisaamaan!

Suurensuuret onnittelut vielä tämän viimeisen kisan voittaneille Jonnalle ja Verne-staffille, jotka ottivat ekan LUVAn hienolla nollaradalla! Mahtavaa!

LUVA

Enpä olisi 9 kuukautta sitten uskonut, että tässä oltaisiin nyt. Ensimmäinen kisastartti jo ennen kesää, luokkavoitto 11,64 sekunnilla alle ihanneajan ja ensimmäinen LUVA taskussa! Käytiin siis tiistaina 5.6. Rauman Käyttö- ja Seurakoirat Ry:n virallisissa kisoissa ihmettelemässä minne kaikki medit ovat kadonneet. Kisaamassa ykkösissä oli kaikkiaan vain 3 medikoiraa ja hiukan jännitti saataisko itsekään medeissä startata, jos Iineksen virallinen mittaustulos näyttäisikin miniä. Ei näyttänyt, selkeä medi se on ja olen näköjään itse osannut sen kutakuinkin oikein mitata. Iineksen puolesta hieman kyllä toivoin, että se olisi saanut olla mini; se ei tuosta nuorru ja olisi varmasti polvelle armollisempaa saada hypätä miniesteitä. Mutta näillä mennään. Rata oli sama kaikille säkäluokille ja taidettiin repäistä päivän 3. nopein aika. Pari maxikoiraa meni nopeudessa edelle. Mahtavaa.



Toisen lähdön rata oli omaan silmään kinkkisempi ja jäin mielessäni pyörittelemään miten saan koiran käännettyä 2. esteenä olleelta renkaalta n. 90 asteen käännöksen 3. hypylle ja sieltä kauempana sijainneelle putkensuulle, jonne en millään ehtisi ohjaamaan. Ajatukset meni solmuun ja tein 3. esteellä jotain ihan käsittämätöntä; vaihdoin ohjauskättä oikeasta vasempaan ilman, että koiralla oli minkäänlaista mahdollisuutta pysyä perässä. Näin ollen Iines ei löytänyt koko 3. hyppyä, vaan sujahti sen ohi putkeen = hylkäys väärästä radasta. Muilta osin rata meni hienosti ja Iines jaksaa näköjään ongelmitta kaksikin lähtöä peräkkäin. Mun täytyy nyt vaan skarpata vaan omaa keskittymistä ja ohjausta; ykkösstartti menee itselläni näköjään hyvin, mutta kakkosstartissa alkaa jo oma ote herpaantua. Kisaamaan ei opi muuten kuin kisaamalla.



Kaikista eniten olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että Iineksen jalka kestää. Toisinaan sillä on pientä askeljäykkyyttä ja vinossa seisomista havaittavissa ja sitä ilmenee lähinnä kovemman rasituksen jälkeen seuraavana päivänä. Sen voi mitä ilmeisimmin laskea maitohappojen piikkiin; seuraavana päivänähän se kova treeni omissakin reisissä tuntuu. Iineksen liikkumiseen tulee kaikenkaikkiaan kiinnitettyä nyt paljon enemmän huomiota kuin ennen leikkausta; lenkeillä sen askellaji pidetään ravissa ja suositaan vaihtelevia maastoja. Lisäksi tärkeää on liikunnan säännöllisyys ja treeneissä erityisesti lämmittely ja jäähdyttely. Nyt otin kokeiluun FitDogin palautusjuomajauheen, josko siitä olisi helpotusta tuohon maitohapoille menemiseen. Viime viikolla fysioterapeutti totesi Iineksen kropan olevan kauttaaltaan parhaimmassa kunnossa sitten hoitosuhteen alkamisen :)

Back in Business

Iineksen kanssa ollaan treenattu enenevässä määrin kevään mittaan ja viime tiistaina uskaltauduttiin ekan kerran epävirallisiin kisoihin. Ilmoitin Iineksen sekä mölliradalle, että avoimeen luokkaan, koska halusin nähdä miten kepit ja keinu menee kisatilanteessa. Möllirata menikin odotettua paremmin; päivän ylivoimaisesti nopein aika, mutta 5 virhepisteen vuoksi 2. sija! Otettiin siis vitonen A:n alastulolta. Ihan mieletöntä, varsinkin kun Iines ottaa yhä käännökset kaukaa; mitäköhän aika olisi ollutkaan, jos Iines olisi kurvannut tiukemmin! Tai siis mun mokahan se on, mun tarttis ensinnäkin hallita paremmin sen vauhtia ja tietysti antaa sille ajoissa vihjettä suunnan vaihdosta. Myös mun oma liikkuminen radalla sais olla sujuvampaa, mutta minkäs teet kun on kaksi vasenta jalkaa :)



Avoimen rata oli selkeästi jo vaikeampi, tuomarin mukaan melko tyypillinen 1.-2. luokan rata. Jännitin alkupätkän kolmen hypyn sarjaa, A:ta ja keppejä, jotka joutuisin ohjaamaan "väärältä puolelta" kun en millään ehtisi vaihtaa puolta kepeille tultaessa. Kaikki nämä meni hienosti, mutta hylky tuli sieltä mistä vähiten odotin, eli hypyltä ja taas syynä tuo Iineksen laajasti kaartaminen. Keskitämme treeniä siis jatkossa tiukkoihin käännöksiin ja vauhdin säätelyyn. Emme selvästi myöskään ole tottuneet juoksemaan kahta täyspitkää rataa kisamaisesti peräkkäin, mikä näkyi sekä Iineksen että meikäläisen keskittymisessä.

Nettikaupassa oli ale, joten tilasin kakaroille kesäksi uudet ulkolelut :) Setissä on hyppy, rengas, kepit ja pussi/putki. Jospa nyt kesän mittaan saatais ne Orvillenkin kepit johonkin vaiheeseen.

Iloista Vappua!

Kylläpä osui ihana ilma vapuksi ja viriteltiin vihdoin grilli esiin. Paikalla oli tietysti varsin innokkaat grillausavustajat, joille tosin tällä kertaa ei palkkaa herunut.

Iines nyt reilu puoli vuotta leikkauksen jälkeen - aika kivaltahan tuo näyttää, vaikka itse sanonkin. Iines on toipunut todella hyvin ja ollaan pikkuhiljaa palailtu agin pariin. Tekisi itse mieli treenata enemmänkin, mutta koitan pitää maltin mukana ja edetä rauhassa. Tällä hetkellä meillä on menossa kuntokuuri, kun sekä emäntä että piskit pitäis saada piiskattua taas kesäkuntoon. Iines tarvitsee lihasvoimaa takaosaansa ja etenkin oikealle puolelle, koska puoltaa yhä kropan käytössä vasemmalle. Suositaan lenkkimaastoina nyt läheistä Luolavuoren pururataa, siellä reitti on vaihtelevaa ja saadaan ravattua runsaasti ylämäkiä.

Kesämiesten kesämies, oloneuvos Orville viime aikoina kunnostautunut laina-toko-koirana Hamtin ohjauksessa ja pari alkaa edistyä hienosti. Kärsivällisyyden kanssa parilla lienee suurin työ edessä, sen treenaaminen kun on itseltä jäänyt Orvillen kanssa vähemmälle. Saas nähdä millaisen työkoiran Hamti saakaan vielä kaivettua esille tuon lutusen ulkokuoren alta ;)

Möllikisat korkattu

SBTY järjesti eilen Espoon Juvanmalmilla staffien harrastuspäivän ja tapahtumassa pidettiin myös epäviralliset agilitykilpailut. Kisat oli meille koko agilityuran ensimmäiset ja olosuhteetkin aivan uudet aina radan alustasta lähtien, joten mitään odotuksia ei ollut. Iines kuitenkin tsemppasi tosi hienosti, tuloksena möllimedien luokkavoitto viidellä virhepisteellä (riman pudotus ts. hyppyesteen läpi rynniminen). Suoritettiin myös näytösluontoisesti vaikeampia esteitä, joita ei mölliradoilla ole. Samalla tuli dokumentoitua kameralle Iineksen suoritusta ja jatkossa täytyykin hioa koiran hyppytekniikkaa paremmaksi. Jokatapauksessa mamma on kovin ylpeä prinsessastaan ♥

Osallistuttiin myös suursyömärikisaan (kuvassa) ja temppukisaan, jossa tultiin 2. sijalle.

Urhea kisaaja palkintoineen ♥

Lisää Jeren ottamia kuvia löytyy >>> galleriasta .

Kiitokset vielä SBTY:lle, talkooväelle sekä kanssakisaajille mukavasta päivästä!

Treenit ja harmaita karvoja

Ryhmätreenit eilen hallilla ja molemmissa radoissa hiukan haastavampia hyppykuvioita. Niissä ei kuitenkaan huomautettavaa, Iines hiffaa tosi hyvin takaaleikkaukset ja kiertämiset. Keinun suoritti omin avuin tosi hienosti; en antanut muita apuja, kuin muistutuksen odottaa keskivälillä keinun alas rymähtämistä. Tuntuu kyllä tajuavan sen jo ilman muistuttamistakin. A:lta sujahti edelleen alas ilman, että pysähtyi kontaktipinnalle - tosin hiljentää hienosti vauhtia ja tulee selkeästi kontaktipinnan kautta. Kakkosradalla oli putken jälkeen rengas ehkä turhan suorassa kulmassa, kun en millään meinannut saada koiraa kääntymään putkelta oikealle hypylle, vaan kerta toisensa jälkeen karkasi suoraan hyppäämään renkaan. Vaati aikast veretseisauttavan karjahduksen ennenkuin kääntyi. Pitäisi ehkä treenata enemmän tuota, että on joku kiva este "häiritsemässä", ettei ala olettamaan itse, vaan pysyy kuulolla.



Maailman hienoin ja kaunein Iines täyttää tänään 3 vuotta ja ensimmäiset harmaat karvat ovat näemmä jo hiipineet viiksikarvojen sekaan ♥

Hallilla

Aamulla pirteät puolituntia hallilla, viime viikko menikin kokonaan huilatessa. Iines into piukeena ja emännällä ajatus hukassa, ei hyvä yhtälö ollenkaan. Ihan ok treenit saatiin kuitenkin vedettyä; lyhyitä hyppysarjoja, A:n alastuloa, kepit, keinu ja pussi. Viimeksi mainittu ollut meille aina hiukan vieras, kun sitä ei useissa treeneissä ole ollut näkyvillä lainkaan. Iines sai siitä uuden lemppariesteen, jota se suoritti innolla myös omatoimisesti jos annoin sille lelupalkan. Eikä väliä miten solmussa se helma oli, sen mielestä oli huippukivaa puskea sieltä läpi. Mainiota! Hieman orastavaa varastamisongelmaa havaittavissa, kun intoa on noin paljon, tähän täytyy muistaa puuttua jatkossa tarkemmin.

Iines on Super

Ryhmätreenit tänään ja hienoa ellei jopa loistavaa työskentelyä molemmilta. Tehtiin kaksi medi II -tason rataa, jotka pilkoin pienempiin osiin siten, että palkkaus kepeillä ja kontakteilla. Ekalla radalla Iines muisti kepit samantien niille tultaessa ja suoritti molemmilla radan suorituskerroilla kepit täydellisesti loppuun asti yhdellä käskyllä. Mieletöntä! Toisella radalla tökkäs kepeillä ensin sisäänmennessä ja sitten harppasi lopusta viimeisen välin. Ottaa pelkän keppien toistosta selkeästi painetta eikä keskity; sen sijaan pujottelee huomattavasti paremmin, jos kepeille tullaan jonkin toisen esteen, esim. putken kautta. Ilmeisesti Iines kokee kepit sen verran tylsäksi esteeksi, että tarttee niihin vauhtia edelliseltä esteeltä. Hyvä huomio ryhmän vetäjältä. Kokeillaan jatkossa tätä, eli jos toistetaan keppejä, niin aina jonkun muun esteen kautta, jotta vire säilyy.

Oma jalka- ja ohjaustyöskentely oli nyt yllättävän hyvää; ilmeisesti treeneihin kannattaa tulla ihan hemmetinmoisessa kiireessä, koska silloin näyttää sujuvan paremmin... lol. Valssaus ja takaaleikkaukset tuli tänään tosi luontevasti, samoin vastakkaisen puolen käyttö ohjauksessa, joka miulta yleensä niin helposti unohtuu.

Kontaktit otin tänään sekä kosketusalustalla että ilman, puomilla pysähtyi hienosti myös ilman. Hypylle kiertämiset oli loistavat, ehkä mun käskytys paikoin myöhässä, mutta ilmeisesti ohjaus oli vastaavasti suht kohdallaan. Miten se onkaan niin vaikeaa käskyttää, juosta ja huitoa samaan aikaan :)

Suunnanvaihto

Tai no haarauma ehkä paremminkin :) Jotta blogiin saisi vähän enempi eloa ja jotta tästä voisi olla itsellekin enemmän hyötyä, taidan jatkossa tehdä kuten moni muu ja pitää kuvablogin ohella myös hieman treeniblogia.

Aloitettiin koirien kanssa aamu hallilta. Iineksen kanssa lähinnä yksittäisiä esteitä ja erityisesti kepit, joissa aiemmin tarvinnut (tai ohjaaja kokenut sen tarvitsevan) runsaasti ohjausta ja vihjesanan viljelyä. Viimeksi ryhmätreeneissä saatiin noottia tästä ja läksyksi jättää pois turha ohjaus ja käskyttäminen. Nyt kokeiluun kertakäsky kepeille tultaessa ja tasainen, matalahko näyttö päällä: sehän toimii! Lähtee tosi hyvin pujottelemaan ilman enempää käskytystäkin. Vasemmalta menee selkeästi sujuvammin, oikeaa nyt siis enempi treenin alle. Edelleen harppaa mielellään pari viimeistä keppiä, ilmeisesti koska kärttää jo palkkaa, vaikka koitan parhaani mukaan pitää olemukseni peruslukemilla viimeiselle kepille asti. Käskyttäminen lopussa sekoitti koko kuvion, joten totesin parhaaksi ottaa kepit aina alusta jos harppasi ja palkka vain loppuun asti tehdystä suorituksesta. Tosin yletön "hinkkaaminenkaan" ei ole Iinekselle hyvästä.

Muutoin treenin alla perinteiseen tapaan kontaktit sekä pitkästä aikaa keinu, jossa pari kertaa otin hiukan vastaan ja sen jälkeen sai mennä esteen omin avuin. Ei ihmetellyt keinun römähtämistä ja toisti mielellään. Jes. Unohdin kosketusalustat astianpesukoneeseen, joten tällä kertaa kontakteilla vain painokas o-do-ta. Jää puomille ja keinulle jo tosi hyvin, A:lta sujahtaa alas, mutta kosketuspinnan kautta ja jää käskystä esteen luokse. Hyvä näinkin.

Lisäksi takaa kiertämistä hypylle, ihan ok. Näitä tarttis kyllä treenata enemmän.

Orville oli tällä kertaa mukana vain kannatuksen vuoksi :) Herra oli sen verran vauhdissa aamusta pitäen, että päätin säästää aikaa ja hermoja ja ottaa sen kanssa vain odottelutreeniä. Hiljaa hyvä tulee. Ehkä.