Kakkoset korkattu

Käy tämä bloggaaminen näemmä varsin agilitypainotteiseksi. Viikonloppuna oli kotiseuran 15-vuotis juhlakisat ja käytiin kannatuksen vuoksi ottamassa kaksi lähtöä, jotka oli samalla meidän ekat lähdöt medi-2 -luokassa. Tulosodotuksia ei ollut, kunhan käytiin kokeilemassa selviydytäänkö kakkosten kiemuroista. Kisakirjaan ei tullut tällä kertaa täytettä, tuloksena 2 x HYL. Oli kyllä ilo huomata, ettei kakkosten radat meille mahdottomia olisi, jos vain ohjaaja pysyisi koiran vauhdissa ja muistaisi esteiden järjestyksen :)

Ekalta radalta hylkäys tuli, kun en ottanut koiraa haltuun keinulta kääntääkseni sen putkeen. Kameramies oli onnistunut juuri tämän kohdan sensuroimaan videolta pois, mutta siis Iines oli jo saanut putkea seuraavan hypyn näkökenttäänsä jo keinulla keikkuessaan ja sinnehän se loikkasi ennenkuin ehdin sen kummemmin ajatellakaan. Loppurata oli oikein mukavaa menoa eikä muita virheitä tullut.



Toiselta radalta hylkäys tuli kun ohjaajanretale hukkasi koordinaatit ja ohjasi koiran väärältä puolelta hypylle. Iines sujahti tämän jälkeen vielä muurilta putkeen, että kaipa se olisi hylly tullut jokatapauksessa, vaikka olis nuotit olleet kohdillansa :) hyllyistä huolimatta kisainnostus on kova ja seuraavat kisat jo kiikarissa!



Radalla juostessa ja jälkeenpäin videoltakin huomasin, että Iineksen hyppy on parantunut. Siinä tuntuu olevan enemmän voimaa ja ilmavuutta, kuin aiemmin. Kaukaahan se yhä hyppää, muttei ehkä ihan niin järjettömien matkojen päästä ja tuntuu kuin se käyttäisi hypätessään molempia takajalkojaan tasapuolisemmin. Liekö syynä taannoin Ruotsista hankkimani kinnerpainot, joiden kanssa on nyt lenkkiä heitetty painoa vähitellen lisäten. Painoina toimii tällä hetkellä tarpeettomat ulkomaan kolikot, joita voi piilottaa kiinnitysnauhan alla oleviin taskuihin. Iines selvästi käyttää takapäätään tarkemmin, kun sillä on nuo painot kintuissa; jotenkin se tulee tietoisemmaksi takajaloistaan jo pelkästään sillä, että jaloissa on jotain ylimääräistä kiinni. Ja askeltaessaan "tietoisemmin", tulee myös lihaksistoa käytettyä tehokkaammin, mikä taas näkyy esim. juuri hyppyvoiman parannuksena. Takapäätreenit siis jatkuvat, tähänastiset tulokset ovat varsin lupaavia.

LUVA, SERT, luokkanousu!

Eilen suunnattiin Espooseen Agility Sport Team Ry:n 10-vuotis juhlakisoihin, jonne olin ilmoittanut Iineksen kolmeen 1-luokan lähtöön. Keli ei ollut meidän puolella; vettä tuli niin pysty- kuin vaakatasossa ja kisapaikka oli hiekka(sora)pohjainen ulkokenttä ilman minkäänlaista sateensuojaa. Kentälle muodostui valtavia vesilammikkoja, joita järjestäjät koittivat, huonolla tuloksella, ojittaa.

Ensimmäisenä vuorossa oli hyppyrata, joka ei ollut sinänsä vaikea. Vaikka alusta oli vettynyt ja pehmeä, Iineksellä pysyi rimat ylhäällä eikä sade juurikaan haitannut sen menoa. Kuitenkin tällä ekalla radalla Iines teki jotain, mitä se ei ole tehnyt varmaan neljään vuoteen; se tuli putkeen lähetettäessä hetken päästä samasta päästä ulos! En keksi muuta syytä moiseen, kuin että sateen pohina kuulosti putkessa jotenkin oudolta, ehkä se oli kuulevinaan mun käskyttävän sen sieltä pois tms. Sama tapahtui kahdella eri putkella, joista siis kiellot ja toiselta pois tullessaan ehti hypätä vielä väärän esteenkin, mistä HYL. Mediluokasta kukaan ei tehnyt tällä radalla tulosta.

Toiselle radalle en mielestäni muuttanut putkeen käskytystä mitenkään ja tällä kertaa Iines juoksi putket läpi asti, joten ehkä se tottui siihen sateen äänimaailmaan. Kuitenkin otettiin A:n alastulolta vitonen, sillä en muistanut varmistella ja Iines hyppäsi esteeltä pois koskematta kontaktipintaan. Aika kuitenkin riitti 2. sijaan ja päästiin palkinnoille :)

Ensin ajattelin, etten juoksuta Iineksellä kolmatta rataa. Olin aivan läpimärkä ja kylmissäni ja järjestelyt oli yli tunnin myöhässä. Olin kastellut jo kaksi vaatekertaa, Iines onneksi sai kisojen välit lämmitellä autossa Back On Track päällä. Kuitenkin päätin mennä kolmannen edes harjoituksen vuoksi, kun kerran oltiin Espooseen asti lähdetty. En viitsinyt vaihtaa enää edes läpimärkiä lenkkareita jalkaan, vaan juoksin kumisaappaissa. Otin tällä kertaa A:n alastulokontaktin varman päälle kääntymällä esteen eteen Iinekselle jarruksi ja sain sen tulemaan alas kontaktipinnalle asti. Vetisessä sorassa kumppareissa juoksemalla ja viimeisen päälle kontaktit varmistelemalla ei tietysti mitään huippuaikoja tavoitella, mutta alitimme ihanneajan loppujen lopuksi reilulla sekunnilla. Varmistelukin kannatti, sillä puhdas rata toi meille paitsi kisan 2. sijan, myös kolmannen LUVAn eli agiSERTin ja nousun 2. luokkaan kisaamaan!

Suurensuuret onnittelut vielä tämän viimeisen kisan voittaneille Jonnalle ja Verne-staffille, jotka ottivat ekan LUVAn hienolla nollaradalla! Mahtavaa!

Kontrollikäynnillä

Tasan 6 viikkoa leikkauksesta ja tänään oli kontrolliröntgenin vuoro. Hyviä uutisia kaikki tyynni; osaset oli polvessa hienosti paikoillaan ja luutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Hiukan on tässä kieltämättä jännittänyt, kun monenlaista on matkan varrella sattunut, mutta ilmeisen tiukkaan nuo palat ja ruuvit polveen laitetaan eikä niitä kovin helpolla kuulemma saa irtoamaan.

Nyt vaan sitten vähitellen lisäämään remmiliikuntaa niin monipuolisesti kuin vain remmissä suinkin pystyy liikkumaan. Kevyttä ravia epätasaisissa maastoissa, ylöspäin kiipeämistä, metsässä rämpimistä jne. Fysioterapiassa noussut huoli polven pienestä jäykkyydestä on kuulemma turhaa; polvi on hivenen toista jäykempi jo senkin vuoksi, kun siellä nivelessä on edelleen nestettä ja turvotusta, mikä ei tunnu ulospäin, mutta näkyy röntgenkuvassa. Se on kuulemma aivan normaalia tässä vaiheessa toipumista. Polven liikkuvuus ja taipuisuus on kuitenkin erittäin hyvä jo nyt ja paranee yhä sitä mukaa kun tuo nivelneste laskee. Remmiliikuntaa tulee jatkaa nyt reilu pari kuukautta niin, että helmikuussa voi koiran päästää irti juoksemaan. Siihen mennessä polven pitäisi parantua täysin ennalleen ellei jopa paremmaksi kuin ennen. Ja sitten kevään mittaan saapi vähitellen palailla agikentälle (!!) jollei mitään suurempia takapakkeja tule :)

Samalla kun otettiin röntgenkuvia polvesta, pyysin tarkistamaan myös Iineksen aiemmin tassumurtuman vuoksi operoidun oikean etutassun tilanteen. Etutassun leikkauksesta alkaa kohta olla 4 vuotta aikaa ja välillä on mietityttänyt, että mahtaakohan sinne varpaaseen olla syntynyt nivelrikkoa, kun nivel ei aivan ennallaan ole. Etutassun röntgenkuva näytti leikatun varvasnivelen olevan erittäin siisti eikä siellä ole merkkiäkään nivelrikosta, ihanaa!

Ihme sissi tämä meidän Iines ♥ sattui sille mitä tahansa, joka kerta se pinnistää itsensä kuntoon urheasti ja nopeasti. Kertakaikkiaan hieno koira!

Lauma nokosilla ♥

Terapian tarpeessa

Iineksen leikkauksesta tulee pian 5 viikkoa, aika menee hurjan nopeasti. Edelleen tuntuu, että helpompaa tämä on ollut kuin mitä etukäteen odotin. Haastavinta on ollut pitää koira aloillaan, se kun ei omasta mielestään ole koskaan missään leikkauksessa ollutkaan eikä ymmärrä miksei saa hyppiä huonekaluille ja juosta kuin ennen. Viime viikolla aloitimme fysioterapian ja saatiinkin erittäin hyviä vinkkejä jalan ja koko kropan jumppaamiseen ja mm. ohjeeksi hiukan dokumentoida kintun tilaa näin fysioterapian alkaessa, jotta on sitten jotain mihin verrata ajan mittaan.

Oikea reisi on toipilasaikana menettänyt lihasta verrattuna vasempaan, ympärysmitassa eroa on pari senttiä. Rungossa on havaittavissa jonkin verran toispuoleisuutta ja vaikka Iines käyttää leikattua jalkaa hyvin, se kuitenkin suosii vasenta takajalkaa etenkin kovassa rasituksessa. Osittain syynä on kipumuisti, osittain oikean jalan heikompi lihaskunto. Tämä pitää nyt pyrkiä treenaamaan siltä pois, toisin sanoen tehdä oikeasta takajalasta Iinekselle taas samanarvoinen kuin mitä vasen on. Myös etuosasta löytyi lihaskireyttä, mutta se korjaantunee ajan myötä liikunnalla ja kotikonstein hieromalla.

Yllä olevan kuvan taustalla näkyy Iineksen uusi kuntoilulaite; Ikean suuri rottinki"lautanen", joka saadessaan alleen pesäpallon ja päälleen kelsinahan muuntautuu tasapainoilulaudaksi, jolla Iines treenaa koko kropan hallintaa ja syviä lihaksia.

Leikkaushaava sinänsä on varsin huomaamaton ja karvakin on alkanut kasvaa reiteen sekä kylkeen, mihin oli ajeltu kalju neliö kipulaastaria varten.

Polvi on saanut uuden muodon, ennen leikkausta siinä ei ihan tuollaista kyhmyä ollut. Itseasiassa Iineksellähän on aina ollut aika olemattomat polvikulmat, mikä tietysti on osaltaan edesauttanut ristisidevamman syntymistä.

Potilas harmaaparta ♥

Check Up

Iineksen toipuminen on sujunut tähän mennessä todella hienosti. Haavassa ei ole ollut minkäänlaista turvotusta, vuotoa tai tulehduksen merkkejä ja Iines on käyttänyt jalkaa ihan koko ajan lähes normaalisti. Se istuu ja makaa leikatun jalan päällä ja istahtaa satunnaisesti jopa suoraan kummankin jalan päälle, tosin siirtää painon useinmiten sen jälkeen terveen jalan kankulle. Askeltaessaan emme enää osaa sanoa ontuuko se vai ei. Vaikenta onkin ollut pitää koira aisoissa; ulkona olisi menohaluja vaikka kuinka ja on täysi työ pitää koiran tahti hi-taa-na. Ollaan vahdittu Iinestä kuin haukka saalista, ettei se vaan tee mitään äkkinäisiä liikkeitä, mutta siitä huolimatta viime sunnuntaina se ehti hypätä sängylle, kun hetkeksi käänsin sille selkäni. Koti on varustettu porteilla ja Iines on nyt muuttanut kevythäkistä keittiöön, jossa on sille peti eikä huonekaluja, joille hypätä.

Antibioottikuuri loppui eilen ja tänään käytiin klinikalla poistattamassa leikkaushaavasta niitit ja näyttämässä tilannetta leikanneelle lääkärille. Tässä Iineksen niittirivistö ennen poistamista:

Ja tässä leikkaushaava tällä hetkellä:

Poistuessamme klinikalta odotushuoneessa kävi ikävä välikohtaus kun siellä vuoroaan odottanut iso musta karvainen saksanpaimenkoira ei ollut omistajallaan ollenkaan hallinnassa, vaan pääsi melkein Iineksen kimppuun ja haukkua louskutti niin, että räkä lensi pitkin seiniä. Iines tietysti hermostui pahemman kerran ja liukasteli ja suti ikävästi laattalattialla. Nyt sitten sydän kurkussa seuraillaan iltaan asti alkaako jalkaan muodostua turvotusta tai muuttaako Iines jalan käyttämistä. Kontrolliröntgeniin on vielä 4 viikkoa aikaa, jolloin nähdään ovatko kaikki palaset ja ruuvit yhä paikoillaan. Ei voi kuin toivoa, että mitään vahinkoa ei tullut.

Paketin purkaminen

Leikkauksen jälkeinen aika on toistaiseksi mennyt odotettua paremmin; varauduin mielessäni etukäteen, että tämä olisi paljon vaikeampaa nyt kun on yksi tolkuton pentukin talossa. Onni onnettomuudessa potilaana on nimenomaan juuri Iines, jolla on suunnattoman korkea kipukynnys ja joka on kotioloissa kaikkein nöyrin ja vaatimattomin koira. Eilen oli tukisidoksen purkamisen sekä selässä olleen kipulaastarin poistamisen vuoro. Olimme saaneet klinikalta hiukan ristiriitaiset ohjeet sen suhteen, milloin paketti piti purkaa, joten tukisidos sai nyt vahingossa olla yhden päivän ylimääräistä. Ehkä.

Iineksen mielestä tukisidoksen poistaminen oli selkeästi huono juttu, vaikkakin tassun turvotuksen kannalta se varmasti on parempi olla ilman. Tukisidoksen poistamisen jälkeen sen silmät pyöristyi ja alkoi tutina ja tärinä, mitä ei juurikaan ole aiemmin ollut. Kipu ja särky tuntuivat nyt kunnolla, kun jalkaa piti käyttää ilman tukevaa sidosta ja kipeään niveleen kohdistui nyt enemmän rasitusta ja liikettä. Jalkaan jää ainoastaan niittirivistöä suojaava liimalappu, joka saa olla paikoillaan niittien poistoon asti.

Ilman pakettia jalka on Iinekselle yönkin jälkeen hiukan outo, mutta ihmeen hyvin se käyttää leikattua jalkaa hitaasti käveltäessä, jopa ulkona. Kiputärinä on jo laantunut, mutta seisoessaan sen takapää darraa voimakkaasti. Sitä tosin ilmeni jo ennen leikkaustakin. Ennen sairaslomaa hommattu Canny Collar tulee tarpeeseen, kun ulkoiltaessa pitäisi malttaa kävellä rauhallisesti kaikkia neljää jalkaa käyttäen. Toistaiseksi ollaan kierrelty vain takapihaa ympäri.

1. päivä leikkauksen jälkeen

Ilta ja yö menivät odotettua paremmin ja Iines on ollut hyvin rauhallinen. Illalla hiukan vinkui ja läähätteli, mutta tuntui että se johtui nukutuksen aiheuttamasta kapulasta eikä niinkään kivusta. Jalkaan sai koskea ja koko koiraa kantaa ja käännellä miten vaan. Ilmeisesti selässä oleva opiaattilaastari antaa niin hyvän pöhnän, ettei mikään oikein haittaa. Hyvä niin. Jalka on tukevasti paketoitu tukisiteellä ja se saisi olla jalassa kolmisen päivää, mikäli vain suinkin pysyy kuosissa niin kauan. Iinestä paketti ei kiinnosta ollenkaan. Ainoa huoli on paketin päädyssä töröttävä tassu, joka on kovin turvoksissa sinne kertyvästä kudosnesteestä. Leikkasin jo aamulla muutamia viiltoja paketin tassunpuoleiseen päähän vapauttaakseni turvotukselle hiukan tilaa. Myös varpaiden hierominen tuntuu lievittävän turvotusta ainakin väliaikaisesti.


Pissalla on käyty ulkona jo pariin otteeseen ja oikein hitaasti kuljettaessa Iines jo hiukan tapailee jalalla maata. Kakkaa ei tule, koska kakkaamisasentoon ei oikein pääse. Voi tosin olla, ettei sillä nyt yksinkertaisesti ole tarvettakaan. Jalka tuntuu liikkuessa kovin hankalalta nyt kun siinä on paksu tukiside, todennäköisesti askeltaminen ja asioilla käyminen helpottuu kun otetaan side pois. Ruoka maittaa hyvin ja Janis on ystävällisesti tarjonnut Iinekselle pentupöperöitään. Täytyyhän sitä kaveria auttaa hädässä :) Tänään aloitettiin antibiootti sekä tulehduskipulääke; Iines olikin eilen saanut niin tujut tropit klinikalla, ettei kotona tarvinnut antaa mitään.

Ei hyvää jos ei huonoakin

Tuntuu olevan meidän lauman tuuri sellainen, että pienoisenkin valonsäteen perään tulee sitten se saavillinen lokaa :( Pari viikkoa sitten Iines ja Orville juoksivat lenkin päätteeksi sateen kastuttamalla pihanurmella ja illalla levosta noustuaan Iines ontui oikeaa takajalkaa. Ajattelin sen liukastuneen ja saaneen revähdyksen, joten jätin sen pois seuraavista agitreeneistä ja annoin levätä seuraavan viikon. Käytiin puolen tunnin remmilenkkejä eikä ontuminen enää tullut takaisin. Seuraavalla viikolla otin Iineksen treeneihin mukaan, lämmiteltiin ja jäähdyteltiin normaalisti, enkä huomannut treeneissä mitään outoa. Kuitenkin illalla taas levosta noustuaan oikea takajalka ei ottanutkaan alle, vaan roikkui menossa mukana. Vatsaani kouraisi ja arvasin jo mistä on kyse. Juuri uudestaan aloitettu agiharrastus saisi nyt jäädä.

Turun Vettorin Mikael Granholm tutki Iineksen 20.9.2011 ja totesi jo tunnustellessa, että oikeassa polvessa ei ole kaikki ihan kunnossa. Se tuntui löysältä ja pehmeältä verrattuna vasempaan. Nukutuksessa tehty vetolaatikkotesti sekä röntgenkuvat osoittivat arveluni todeksi; Iinekseltä oli revennyt ristiside. Lisäksi polvessa on lievät nivelrikkomuutokset sekä pari luupiikkiä. Viimeksi mainitut ovat tietysti olleet polvessa jo pidempään kuin tämän 1,5 viikkoa mitä jalka on ollut kipeä ja ilmeisesti huonon polvikulman kanssa altistaneet polven vammautumiselle. Näin nuoren ja aktiivisen koiran kyseessä ollen ei hoitovaihtoehtoja oikein ole. Niinpä otin heti ensimmäisen vapaan leikkausajan, jotta päästäisiin mahdollisimman nopeasti toipumaan ja kuntoutumaan. Iines leikattiin 26.9.2011 TTA-menetelmällä (Tibial Tuberosity Advancement), jossa polven rakennetta muuttamalla tehdään tavallaan koko ristiside tarpeettomaksi. Sääriluun kyhmy ja sääriluun etu-yläreuna sahataan irti ja siirretään eteen- ja hieman ylöspäin ja kiinnitetään uuteen paikkaan metallilevyllä. Tässä Iineksen polvi ennen leikkausta:

ja leikkauksen jälkeen:

Iines jäi aamulla eläinlääkäriasemalle ja saimme sen kotiin illansuussa. Leikkauksessa oli huomattu, että ristisiteestä oli yli puolet revennyt, joten leikkaus todella oli ainoa hoitokeino. Iineksellä on hyvä ennuste toipumiseen, sillä vamma on tuore, koira ei ole ontunut pitkään, joten sillä ei ole vielä ehtinyt kehittyä epätasapainoa lihaksiin tai liikkeisiin. Lisäksi Iines on rotuisekseen kevyempää mallia, hoikka ja hyväkuntoinen. On kuulemma täysin mahdollista, että mikäli toipuminen ja kuntoutus sujuvat hyvin, se voisi todellakin jatkaa agilityä entiseen tapaan, mutta en uskalla sitä itse vielä toivoa, aika näyttää.