Pennut puoli vuotta

Pienet hollantilaiset ovat ehtineet jo puolen vuoden ikään ja ovat kyllä toistaiseksi lunastaneet kaikki kasvattajan odotukset monin kerroin. Olen kovin iloinen ja ylpeä näistä pienistä, kaikki ovat ihanan jalkavia, ryhdikkäitä ja terverakenteisia pentuja; juuri sellaisia, mitä toivoinkin tästä yhdistelmästä saavani.

Topi ja Mooi nähtiin isäinpäivänä 9.11. Messukeskuksen pentunäyttelyssä. Topi esiintyi kuin vanha tekijä ja oli tällä kertaa luokkansa 3. Mirva tehnyt hyvää työtä pikku hurmurin kanssa!

Mooi voitti hienosti pikkutyttöjen luokan kunniapalkinnon kera. Onnea Paula ja kaunis Mooi!

Roni ei sillä kertaa päässyt pentunäyttelyyn mukaan, mutta meillä on tänä viikonloppuna ollut ilo saada Roni meille hoitolapseksi isäntäväen ollessa reissun päällä. Maahan satoi parahiksi lumipeite ja Ulpu onkin juoksuttanut velipuolta uudessa hangessa ympäri pihaa. Niin kiltti, mukava ja hyvännäköinen poika on tästäkin nuorukaisesta kasvamassa.

♥ ♥ ♥

Niin ne pienet kasvaa

Topi (Bellerion Flying Dutchman) pyörähti tänään Lahden pentunäyttelyssä ja pokkasi kotiin kunniapalkinnon ja urospentujen voiton. Tuomarina Vesa Lehtonen ja tulos siis KP PU1 ja VSP-pentu! Arvostelu kuuluu seuraavasti:

Tasapainoinen kokonaisuus. Hyvä pää, hampaat juuri vaihtumassa. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä runko. Tällä hetkellä hieman kevyt luusto. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu tasapainoisella, tehokkaalla askeleella. Miellyttävä kokonaisuus.

Hurjasti onnea Mirva ja Teemu ja kiitos kun kävitte esillä! 

Sisaruksia Ronia (Bellerion Going Dutch) ja Mooi'a (Bellerion Dutch Delight) nähtiin viikko sitten Hyvinkään koirauimalassa, mutta valitettavasti siltä reissulta ei kuvia talteen jäänyt. Sisarukset voi kuitenkin bongata pärskimästä tältä videolta. Ja tässä muutama kuva parin kuukauden takaa:

Ihania reippaita pentuja kaikki, olen enemmän kuin tyytyväinen pentujen kehitykseen!

Onnea uusiin koteihin

Eipä ole koskaan hujahtanut 8 viikkoa yhtä nopeasti, kuin nyt pentujen kanssa. Tuntui kuin maanantain jälkeen tuli aina perjantai ja viikonloput oli yksi lyhyt hujaus vain. Nyt kun Irma on palannut omaan kotiinsa ja pennut kirmanneet pentulaatikosta, on olo samalla haikea ja iloinen. Kokemuksena pentueen kasvattaminen oli rankka, mutta todella opettava ja palkitseva. En vaihtaisi päivääkään pois. Tulee olemaan hurjan mielenkiintoista seurata, mitä näistä pikkustaffeista kasvaa ja kehittyy.

Bellerion Going Dutch eli "Roni" muutti Kaarinaan Antin ja Johannan luokse. Kotona Ronia odotti myös nelijalkainen isosisko, rottweiler Alma.

Bellerion Dutch Delight aka "Mooi" sulostuttaa Into- ja Ilo-staffien elämää Järvenpäässä Paulan ja Petterin hoivissa.

Bellerion Flying Dutchman, kavereille "Topi" takaa jatkossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita Mirvan ja Teemun arkeen Orimattilassa, seuranaan Alli-staffi.

Lämpimästi onnea kaikille kolmelle uusiin koteihin!

Pentuaika menee nopeasti

Se pitää muuten täysin paikkansa. Aika lentää kuin siivillä kun on pentu(ja) talossa. Nämäkin kuvat ovat jo viikon takaa, ei vain ole ehtinyt tarttua kameraan tällä välin. Pennut tulevat torstaina ennen juhannusta 5 viikon ikään ja meno senkun kiihtyy. Ulkona ollaan oltu lähes päivittäin jo parin viikon ajan muutamia kylmiä sadepäiviä lukuunottamatta ja ulkoilu on paitsi pennuista huippukivaa, myös varma keino kolkata pienokaiset pariksi tunniksi unten maille. Ne kun on tosi kivoja kun ne nukkuu :)

Irma on viimeisen viikon aikana selkeästi vähentänyt imetystä ja pentujen jälkien siivoamista. Tykkää yhä leikkiä pentujen kanssa ja toimii pentulaatikon lainvalvojana keskeyttäen kaikki pentujen kovaääniset rähinät, mutta ei varsinaisesti vietä enää aikaa pentulaatikossa. Maitoa ei tunnu olevan yhtä paljon kuin ennen eikä nuo piikkiset suut varmasti enää niin mukavilta tunnu. 

Muutoin Irma on nauttinut paluusta hieman normaalimpaan arkeen, se lenkkeilee mielellään Orvillen kanssa ja juoksisi tuntikausia pihalla tennispallon perässä. Liikunta ja pentujen siirtyminen kiinteään ravintoon on luonnollisella tavalla edesauttanut pentujen vieroitusta. Irma kuitenkin oleilee meillä pentujen seurana aina luovutusikään asti.

Ajatus pentujen poismuuttamisesta tuntuu haikealta, mutta samalla en malta odottaa nähdä, mitä näistä vielä kasvaa. Toivottavasti ihania perheenjäseniä, jotka saavat elää pitkän, huolettoman ja aktiivisen elämän omistajiensa seurana. 

Silmiä ja jalkoja

Täällä sitä katsellaan maailmaa kirjaimellisesti uusin silmin. Silmät ovat olleet kaikilla auki nyt viikon verran ja kovasti jo harjoitellaan kävelemistä. Täytyy nyt nauttia näistä rauhallisista hetkistä vielä kun niitä on, kohta nimittäin mennään joka suuntaan ja lujaa! Painoa kertyy kaikille hyvin tasaisesti, tyttö ja poika 2 ovat jo yli kilon eikä poika 1 ole kaukana sekään. Ensimmäinen madotus otettiin vastaan yllättävän kiltisti ja kynsiä saa leikellä useaan otteeseen viikossa. Tytöllä tuntuu näissä hoitotoimenpiteissä olevan kaikkein eniten temperamenttia, pojat alistuvat kohtaloonsa helpommalla :) 

 poika 1

 poika 2

 tytöntyllerö

 kohta nämä kintut kantaa

tosin väsyttäähän moinen harjoittelu

Pienet hollantilaiset

Torstaina 15.5.2014 aamutuimaan Irma punnersi hienosti maailmaan 3 potraa pentua, 2 urosta ja 1 nartun. Lukumäärän osalta veikkasin itse hieman yläkanttiin, mutta olen tähän trioon enemmän kuin tyytyväinen. Synnytys sujui mallikkaasti ja emä ja pennut voi oikein hyvin ja paksusti. Pojat muistuttaa hauskasti väritykseltään pentueen isää Rhinoa ja tyttö on tullut laikkuineen enemmän Irmaan. Kaikilla on runsaasti väriä ja ensimmäiset pigmenttipilkut ilmestyi nenänpäihin jo sunnuntaina. 

Saanen esitellä kennel Bellerion pienet hollantilaiset:

 poika 1

 poika 1

 poika 2

 poika 2

 tyttö

 tyttö

 tyttö

Kaikilla pennuilla on jo koti tiedossa.

Massun paisuttelua

Irman tiineys on sujunut ihan oppikirjan mukaisesti ja ensi viikolla pennut tekevät jo tuloaan. Viime viikot ovatkin hujahtaneet ohi kaikenlaisia järjestelyjä tehden ja pentulaatikkoa rakentaessa. Ehdimme mahduttaa Vapun tienoille myös pienen ulkomaanloman, se oli juuri sopiva pikainen irtiotto ennen tulevia pentujentäytteisiä viikkoja ja kuukausia.

Irma astutettiin 13., 15. ja 17. vuotopäivänä ja tiineyden merkit alkoi selvästi näkyä 4.-5. viikon jälkeen. Painoa on nyt kertynyt kaikkiaan kolmisen kiloa lisää verrattuna Irman normaalipainoon. Massun koon perusteella minulla on oma arvioni pentujen lukumäärästä, mutta ensi viikolla nähdään veikkasinko oikein.

Irma on nyt muuttanut meille Turkuun ja kotiutunut odotusten mukaisesti oikein mainiosti. Pentulaatikon se on omaksunut torkkupaikakseen, vaikka yöt se nukkuukin yhä mieluiten viekussa sängyssä ja tietysti peiton alla.

Irma on koko tiineysajan liikkunut runsaasti ja on hurjan hyvässä fyysisessä kunnossa. Se liikkuu edelleen ketterästi, mutta massu alkaa jo selvästi painaa Irman oloa ja askelta. Ruumiinlämmössä on jo ensimmäiset muutokset havaittu näin 59.-60. vuorokauden aikana, joten ei ole pitkään enää. Olen itse talvilomalla koko ensi viikon, joten pennut voi ja saa tulla nyt milloin vain.

Elämme jännittäviä aikoja :) 

Pitkään pohdittuja pentusuunnitelmia

Meidän porukka on ollut talviunilla koko talven; Iines on parannellut leikatussa polvessa ollut tulehdusta ja ollut Cartrophen kuurilla, Orvillen kanssa on harrasteltu agilityä pakkasten salliessa ja Ulpukin on käynyt ensimmäisen pentukurssinsa. Kevät on kuitenkin vihdoin tulossa, vaikkakin juuri tällä hetkellä on poikkeuksellisesti lunta ja pakkasta. Kevään tulo tietääkin meillä jännittäviä aikoja.

Nimittäin tänä keväänä tulee 10 vuotta siitä, kun meille tuli ensimmäinen staffi ja keväällä vihdoin, toivottavasti, syntyy meille ensimmäinen staffipentue. Isäksi Irman pennuille valikoitui pitkällisten pohdintojen jälkeen Rhino (Quinlent James Dean), jota olen seurannut sen tultua 8-viikkoisena Hollannista Suomeen. Vaikka kuinka olen matkan varrella punninnut ja pohtinut muita uroksia, on ajatukseni kuitenkin aina palannut takaisin Rhinoon. Olin alunperin ajatellut yhdistää Rhinon isän puolen sukua Irmaan, mutta sitten Rhino tuli Suomeen. Tutkittuani enemmän Quinlent-linjoja ja vierailtuani ko. kennelissä Hollannissa kesällä 2012 olen sittemmin jopa enemmän iloinen sen emän puolen linjoista. Rhinosta on kasvanut ja kehittynyt minulle erittäin mieluisa uros ja uskon vilpittömästi kummankin koiran täydentävän ja kompensoivan hienosti toisiaan niin luonteen, terveyden kuin ulkomuodonkin saralla.

Irma on 4-vuotias ja Rhino 2,5-vuotias, aikuisia koiria molemmat. Kooltaan molemmat ovat rotumääritelmän rajoissa; Rhino n. 38 cm korkea ja n. 15 kiloa, Irman ollessa 36 cm ja n. 13 kiloa. Molemmat koirat ovat kattavasti terveystutkittuja ja molemmilla on lonkat B/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja silmät terveet. Molemmilla on myös virallinen luonnetesti tehtynä; Irmalla suomalainen luonnetesti (LTE) ja Rhinolla MH-testi ja molemmat koirat ovat testien mukaan laukausvarmoja. Molemmat pentueen vanhemmat ovat myös allergiatestattu olevan allergioista vapaat. Molemmat ovat niinikään L2-HGA ja HC clear. Molemmilla on leikkaava purenta, Irmalta puuttuu alaleuasta P4-poskihampaat kun taas Rhinolla on täysi hampaisto. Yhdistelmän jalostusindeksi nousee reilusti yli 100 (olisi SKL:n laskemaa korkeampikin, jos vain Irman Ruotsin puolen sukua saisi mukaan) ja sukusiitosprosentti jää pyöreään 0%.

Yhdistelmästä odotan rotumääritelmän kokoisia ja mukaisia, punaisia/punavalkoisia/punalaikukkaita staffeja, jotka soveltuvat niin aktiivisen kotitalouden lenkittäjiksi kuin erilaisiin koiraharrastuksiin. 

Joku nyt varmasti ihmettelee, miksi käytän Irmalle samaa urosta, josta minulla on kotona jo Ulpu. Itseasiassa sitä suuremmalla syyllä. Olen ollut Ulpuun erittäin tyytyväinen, mikä on osaltaan vahvistanut Rhinon valintaa. Rhinon aiemmissa jälkeläisissä on runsaasti väriä, jopa valkoisen nartun kanssa, syvät puhtaat värit ja erinomaiset pigmentit. Jatkossa minulla toki saattaa olla kasvamassa kaksikin potentiaalista jalostusnarttua samasta isästä. Sekään ei lopulta mahdoton tai tavaton tilanne ole; mikäli molemmat todella jalostuskelpoisiksi osoittautuvat ja jalostuskäyttöön päätyvät, on niiden jalostussuunnitelmien suhteen vain lähdettävä eri suuntiin. Aika näyttää ja tulevaisuudesta ei vielä tiedä.