30. lokakuuta 2011

Agiliitoa a la Orville

Iineksen ollessa sairaslomalla on Orville päässyt varakoiraksi agitreeneihin. Taitotasohan sillä ei ole mitenkään Iinekseen verrattava, eikä oikeastaan kyllä työmotivaatiokaan, mutta se rrrakastaa olla mukana ja päästä vähän touhottamaan. Itselle se tietysti on välillä hiukan turhauttavaa, kun Iines oli jo käytännössä kisakunnossa ja nyt Orvillen kanssa saa palata melko alkutekijöihin, mutta toisaalta on hyödyllistä ohjata näin kovin erilaisia koiria. Ja pääasiahan on se että meillä on mukavaa.



Keppejä on treenattu verkkokujalla ja alkuun Orville pomppi aina jostain kohtaa kujaa ulos. Viimeksi keppejä treenatessa sillä selkeästi välähti lamppu jossain ja se alkoi itsenäisesti hakeutua pujottelemaan ja suoritti esteen kerta toisensa perään loppuun asti ilman välipalkkaa. Ei se siis olekaan ihan niin tyhmä miltä näyttää :)

29. lokakuuta 2011

Terapian tarpeessa

Iineksen leikkauksesta tulee pian 5 viikkoa, aika menee hurjan nopeasti. Edelleen tuntuu, että helpompaa tämä on ollut kuin mitä etukäteen odotin. Haastavinta on ollut pitää koira aloillaan, se kun ei omasta mielestään ole koskaan missään leikkauksessa ollutkaan eikä ymmärrä miksei saa hyppiä huonekaluille ja juosta kuin ennen. Viime viikolla aloitimme fysioterapian ja saatiinkin erittäin hyviä vinkkejä jalan ja koko kropan jumppaamiseen ja mm. ohjeeksi hiukan dokumentoida kintun tilaa näin fysioterapian alkaessa, jotta on sitten jotain mihin verrata ajan mittaan.

Oikea reisi on toipilasaikana menettänyt lihasta verrattuna vasempaan, ympärysmitassa eroa on pari senttiä. Rungossa on havaittavissa jonkin verran toispuoleisuutta ja vaikka Iines käyttää leikattua jalkaa hyvin, se kuitenkin suosii vasenta takajalkaa etenkin kovassa rasituksessa. Osittain syynä on kipumuisti, osittain oikean jalan heikompi lihaskunto. Tämä pitää nyt pyrkiä treenaamaan siltä pois, toisin sanoen tehdä oikeasta takajalasta Iinekselle taas samanarvoinen kuin mitä vasen on. Myös etuosasta löytyi lihaskireyttä, mutta se korjaantunee ajan myötä liikunnalla ja kotikonstein hieromalla.

Yllä olevan kuvan taustalla näkyy Iineksen uusi kuntoilulaite; Ikean suuri rottinki"lautanen", joka saadessaan alleen pesäpallon ja päälleen kelsinahan muuntautuu tasapainoilulaudaksi, jolla Iines treenaa koko kropan hallintaa ja syviä lihaksia.

Leikkaushaava sinänsä on varsin huomaamaton ja karvakin on alkanut kasvaa reiteen sekä kylkeen, mihin oli ajeltu kalju neliö kipulaastaria varten.

Polvi on saanut uuden muodon, ennen leikkausta siinä ei ihan tuollaista kyhmyä ollut. Itseasiassa Iineksellähän on aina ollut aika olemattomat polvikulmat, mikä tietysti on osaltaan edesauttanut ristisidevamman syntymistä.

Potilas harmaaparta ♥

9. lokakuuta 2011

Janis kasvaa ja kaunistuu

Lauman nuorin jäsen Janis on ehtinyt 16 viikon ikään ja huomenna haetaan loput rokotukset passiin. Janis on toistaiseksi keskittynyt kasvattamaan jalkojaan ja painoa alkaa olla reilu 7 kiloa. Iineksen "painokäyrään" verrattuna Janis tulee koko ajan hiukan perässä, vaikka on selkeästi vankempaa mallia. Jännä nähdä miten suuri tai pieni siitä lopulta tuleekaan. Yhtään raitaa ei ole nuttuun vieläkään ilmestynyt, taitaa tosiaan jäädä pikimustaksi tämä neiti. Ne muutama valkoinen karva, jotka leuan alla oli, alkavat nekin häipyä pois.


Miltei mahdoton valokuvattava; musta koira, joka ei pysy kuin 1/2 sekuntia paikallaan.



7. lokakuuta 2011

Check Up

Iineksen toipuminen on sujunut tähän mennessä todella hienosti. Haavassa ei ole ollut minkäänlaista turvotusta, vuotoa tai tulehduksen merkkejä ja Iines on käyttänyt jalkaa ihan koko ajan lähes normaalisti. Se istuu ja makaa leikatun jalan päällä ja istahtaa satunnaisesti jopa suoraan kummankin jalan päälle, tosin siirtää painon useinmiten sen jälkeen terveen jalan kankulle. Askeltaessaan emme enää osaa sanoa ontuuko se vai ei. Vaikenta onkin ollut pitää koira aisoissa; ulkona olisi menohaluja vaikka kuinka ja on täysi työ pitää koiran tahti hi-taa-na. Ollaan vahdittu Iinestä kuin haukka saalista, ettei se vaan tee mitään äkkinäisiä liikkeitä, mutta siitä huolimatta viime sunnuntaina se ehti hypätä sängylle, kun hetkeksi käänsin sille selkäni. Koti on varustettu porteilla ja Iines on nyt muuttanut kevythäkistä keittiöön, jossa on sille peti eikä huonekaluja, joille hypätä.

Antibioottikuuri loppui eilen ja tänään käytiin klinikalla poistattamassa leikkaushaavasta niitit ja näyttämässä tilannetta leikanneelle lääkärille. Tässä Iineksen niittirivistö ennen poistamista:


Ja tässä leikkaushaava tällä hetkellä:


Poistuessamme klinikalta odotushuoneessa kävi ikävä välikohtaus kun siellä vuoroaan odottanut iso musta karvainen saksanpaimenkoira ei ollut omistajallaan ollenkaan hallinnassa, vaan pääsi melkein Iineksen kimppuun ja haukkua louskutti niin, että räkä lensi pitkin seiniä. Iines tietysti hermostui pahemman kerran ja liukasteli ja suti ikävästi laattalattialla. Nyt sitten sydän kurkussa seuraillaan iltaan asti alkaako jalkaan muodostua turvotusta tai muuttaako Iines jalan käyttämistä. Kontrolliröntgeniin on vielä 4 viikkoa aikaa, jolloin nähdään ovatko kaikki palaset ja ruuvit yhä paikoillaan. Ei voi kuin toivoa, että mitään vahinkoa ei tullut.