Uimamaisterit vauhdissa taas

Turun seudulle on iloksemme avattu koirauimala Sirifa Oy, jonka palveluihin käytiin meidän perheen porsasten voimin tutustumassa tänään. Uiminen on todella hyvää liikuntaa koirille, hauskaa vaihtelua ja käy mainiosti lenkinkorvikkeesta etenkin näille lyhytkarvaisille pohjavillattomille roduille silloin kun pakkanen tekee lenkkeilyn mahdottomaksi. Puhumattakaan miten tärkeä taito koiralle on oman kropan hallinta veden varaan joutuessaan. Meillä oli niin hauska uimareissu, että mennään varmasti uudelleenkin. Ihanaa, että tämmöinen koirauimala on nyt myös omalla kotiseudulla!







Kiitokset Annelle kuvaajana toimimisesta :)

Syntymäpäivä

Kuusi vuotta mittarissa, mutta se ei juuri näy eikä tunnu, 

kuin ehkä harmaiden kuonokarvojen määrässä.

Mun pieni sisupussi, väsymätön harrastuskaveri.

♥ 

Kakkoset korkattu

Käy tämä bloggaaminen näemmä varsin agilitypainotteiseksi. Viikonloppuna oli kotiseuran 15-vuotis juhlakisat ja käytiin kannatuksen vuoksi ottamassa kaksi lähtöä, jotka oli samalla meidän ekat lähdöt medi-2 -luokassa. Tulosodotuksia ei ollut, kunhan käytiin kokeilemassa selviydytäänkö kakkosten kiemuroista. Kisakirjaan ei tullut tällä kertaa täytettä, tuloksena 2 x HYL. Oli kyllä ilo huomata, ettei kakkosten radat meille mahdottomia olisi, jos vain ohjaaja pysyisi koiran vauhdissa ja muistaisi esteiden järjestyksen :)

Ekalta radalta hylkäys tuli, kun en ottanut koiraa haltuun keinulta kääntääkseni sen putkeen. Kameramies oli onnistunut juuri tämän kohdan sensuroimaan videolta pois, mutta siis Iines oli jo saanut putkea seuraavan hypyn näkökenttäänsä jo keinulla keikkuessaan ja sinnehän se loikkasi ennenkuin ehdin sen kummemmin ajatellakaan. Loppurata oli oikein mukavaa menoa eikä muita virheitä tullut.



Toiselta radalta hylkäys tuli kun ohjaajanretale hukkasi koordinaatit ja ohjasi koiran väärältä puolelta hypylle. Iines sujahti tämän jälkeen vielä muurilta putkeen, että kaipa se olisi hylly tullut jokatapauksessa, vaikka olis nuotit olleet kohdillansa :) hyllyistä huolimatta kisainnostus on kova ja seuraavat kisat jo kiikarissa!



Radalla juostessa ja jälkeenpäin videoltakin huomasin, että Iineksen hyppy on parantunut. Siinä tuntuu olevan enemmän voimaa ja ilmavuutta, kuin aiemmin. Kaukaahan se yhä hyppää, muttei ehkä ihan niin järjettömien matkojen päästä ja tuntuu kuin se käyttäisi hypätessään molempia takajalkojaan tasapuolisemmin. Liekö syynä taannoin Ruotsista hankkimani kinnerpainot, joiden kanssa on nyt lenkkiä heitetty painoa vähitellen lisäten. Painoina toimii tällä hetkellä tarpeettomat ulkomaan kolikot, joita voi piilottaa kiinnitysnauhan alla oleviin taskuihin. Iines selvästi käyttää takapäätään tarkemmin, kun sillä on nuo painot kintuissa; jotenkin se tulee tietoisemmaksi takajaloistaan jo pelkästään sillä, että jaloissa on jotain ylimääräistä kiinni. Ja askeltaessaan "tietoisemmin", tulee myös lihaksistoa käytettyä tehokkaammin, mikä taas näkyy esim. juuri hyppyvoiman parannuksena. Takapäätreenit siis jatkuvat, tähänastiset tulokset ovat varsin lupaavia.

LUVA, SERT, luokkanousu!

Eilen suunnattiin Espooseen Agility Sport Team Ry:n 10-vuotis juhlakisoihin, jonne olin ilmoittanut Iineksen kolmeen 1-luokan lähtöön. Keli ei ollut meidän puolella; vettä tuli niin pysty- kuin vaakatasossa ja kisapaikka oli hiekka(sora)pohjainen ulkokenttä ilman minkäänlaista sateensuojaa. Kentälle muodostui valtavia vesilammikkoja, joita järjestäjät koittivat, huonolla tuloksella, ojittaa.

Ensimmäisenä vuorossa oli hyppyrata, joka ei ollut sinänsä vaikea. Vaikka alusta oli vettynyt ja pehmeä, Iineksellä pysyi rimat ylhäällä eikä sade juurikaan haitannut sen menoa. Kuitenkin tällä ekalla radalla Iines teki jotain, mitä se ei ole tehnyt varmaan neljään vuoteen; se tuli putkeen lähetettäessä hetken päästä samasta päästä ulos! En keksi muuta syytä moiseen, kuin että sateen pohina kuulosti putkessa jotenkin oudolta, ehkä se oli kuulevinaan mun käskyttävän sen sieltä pois tms. Sama tapahtui kahdella eri putkella, joista siis kiellot ja toiselta pois tullessaan ehti hypätä vielä väärän esteenkin, mistä HYL. Mediluokasta kukaan ei tehnyt tällä radalla tulosta.

Toiselle radalle en mielestäni muuttanut putkeen käskytystä mitenkään ja tällä kertaa Iines juoksi putket läpi asti, joten ehkä se tottui siihen sateen äänimaailmaan. Kuitenkin otettiin A:n alastulolta vitonen, sillä en muistanut varmistella ja Iines hyppäsi esteeltä pois koskematta kontaktipintaan. Aika kuitenkin riitti 2. sijaan ja päästiin palkinnoille :)

Ensin ajattelin, etten juoksuta Iineksellä kolmatta rataa. Olin aivan läpimärkä ja kylmissäni ja järjestelyt oli yli tunnin myöhässä. Olin kastellut jo kaksi vaatekertaa, Iines onneksi sai kisojen välit lämmitellä autossa Back On Track päällä. Kuitenkin päätin mennä kolmannen edes harjoituksen vuoksi, kun kerran oltiin Espooseen asti lähdetty. En viitsinyt vaihtaa enää edes läpimärkiä lenkkareita jalkaan, vaan juoksin kumisaappaissa. Otin tällä kertaa A:n alastulokontaktin varman päälle kääntymällä esteen eteen Iinekselle jarruksi ja sain sen tulemaan alas kontaktipinnalle asti. Vetisessä sorassa kumppareissa juoksemalla ja viimeisen päälle kontaktit varmistelemalla ei tietysti mitään huippuaikoja tavoitella, mutta alitimme ihanneajan loppujen lopuksi reilulla sekunnilla. Varmistelukin kannatti, sillä puhdas rata toi meille paitsi kisan 2. sijan, myös kolmannen LUVAn eli agiSERTin ja nousun 2. luokkaan kisaamaan!

Suurensuuret onnittelut vielä tämän viimeisen kisan voittaneille Jonnalle ja Verne-staffille, jotka ottivat ekan LUVAn hienolla nollaradalla! Mahtavaa!

Toinen LUVA

Iineksen kanssa käytiin kotikisoissa ATT:llä sunnuntaina 16.9.2012 hakemassa jo 2. LUVA medi1 -luokasta. Kovin kaunista se meno ei ollut, kartturia jännitti liikaa, mutta nippanappa puhdas rata nopealla ajalla riitti kisan voittoon :)  Toisella radalla jäin taas pohtimaan, kuinka saan koiran käännettyä kolmantena esteenä olleelta pituusesteeltä taaksepäin putkelle, mutta eihän siinä mitään ongelmaa ollut. Ilmeisesti hämmennyin tästä kuvion sujumisesta niin paljon, että unohdin nuotit aivan kokonaan ja ohjasin Iineksen väärälle esteelle, mistä HYL. Suurin kompastus tässä lajissa on nimenomaan ohjaajan päänupin pitäminen kasassa, mitä taasen ei opi kuin kisaamalla ja kisamaisin treenein.

Mutta suurin hehkutus kuuluu ehdottomasti Iinekselle; hienompaa harrastuskoiraa en voisi toivoa. Mun sitkeä sisupussi, joka menee läpi vaikka harmaan kiven. Toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä aktiivista harrastusvuotta edessä!

Irma luonnetestissä

Irman piti mennä jo alkukesästä staffiyhdistyksen järjestämään luonnetestiin, mutta juoksut alkoivat juuri parahiksi ja testipaikasta oli luovuttava. Onneksi samat tuomarit, Bengt Söderholm ja Tarja Matsuoi, oli kutsuttu Dogo Argentinojen testiin elokuulle, jonne Irma sai paikan. Testi oli arki-iltana 9.8. ja jouduimme odottelemaan testivuoroa huumaavassa metelissä. Lähistöllä on nimittäin jonkinlainen motocross -rata, jossa oli harjoitukset meneillään. Irman testivuorolle pörinä onneksi taukosi ja testin videointi onnistui ihan hyvin.

Irma oli testissä hyvin oma itsensä; sillä oli kivaa läpi testin osa-alueiden, se toimi kuten siltä olisi etukäteen odottanut eikä se heittänyt hanskoja tiskiin missään vaiheessa. Tuomareiden sanoin ylenpalttisen ystävällinen ja mukava staffityttö, oikea ilopilleri, sellainen Irma juuri on! Osa-alueet olivat seuraavanlaiset:

Toimintakyky +1 kohtuullinen

Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1 pieni

Taisteluhalu +3 suuri

Hermorakenne + 1 hieman rauhaton

Temperamentti + 3 vilkas

Kovuus +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luokseenpäästävä, avoin

Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Ja loppupistemäärä hienot +180 pistettä! Irman testin voi nähdä videolta  täällä 

Gränna 2012

Jo perinteeksi muodostunut kesäreissu Ruotsin staffiyhdistyksen erikoisnäyttelyyn toteutui tänäkin kesänä ja Mazdan tilavuutta lähti taas koettelemaan 4 naista ja 5 koiraa kamppeineen. Irma lähti tällä kertaa reissuun ilman omaa emäntäänsä Hannea, mutta ei se Irman tunnelmaa tuntunut haittaavan. Neiti oli hyvin reipas ja kuin kotonaan mihin tahansa sen veikin. Kiltti, iloinen, itsevarma tyllerö. Aivan ihana!

Erikoisnäyttelyyn oli ilmoitettu 293 staffia ja molempien sukupuolten avoimissa luokissa oli puolen sataa osallistujaa. Orville ja Irma nappasivat molemmat ERI:t ja hienot arvostelut:

Kuvan (c) Emelie Anna Vibuthi Jonsson

Red and white pied dog of good size. Moved with drive and purpose.

Smaller than others in this class but having the merits and virtues in the form of good front, level topline, good head shape and muzzle width, clear scissor bite,

good round eye and placement.

Ears a little flighty but the overall picture was pleasing.

(Helen Reaney/Rolenska, UK)

Red and white pied bitch. Standard size. Nice feminine head, good bite,

dark eye. Good front. Well sprung rib. Excellent condition.

Moved and handled very well.

(Pat Harkin/Harkline, UK)

Kaikki reissussa mukana olleet koirat olivat ERInomaisia, mutta parhaiten menestyi Rhino (Quinlent James Dean) voittaen junioriurokset ja sijoittuen koko näyttelyn 4. parhaaksi urokseksi. Onnea vielä tuhannesti Heidi! Ja kyllä, Rhinon palkinnot saatiin mahtumaan vielä autoon kotimatkalle :)

Kaikenkaikkiaan reissu oli taas huippuhauska; en ole nauranut koko vuonna yhtä paljon, joten minulle tämä oli erityisen tarpeen. Ja mikäpä meidän on matkatessa, kun seura on loistavaa ja koiratkin niin helppoja ja hyvin käyttäytyviä ;)

Rytmiryhmä laivan kannella.

LUVA

Enpä olisi 9 kuukautta sitten uskonut, että tässä oltaisiin nyt. Ensimmäinen kisastartti jo ennen kesää, luokkavoitto 11,64 sekunnilla alle ihanneajan ja ensimmäinen LUVA taskussa! Käytiin siis tiistaina 5.6. Rauman Käyttö- ja Seurakoirat Ry:n virallisissa kisoissa ihmettelemässä minne kaikki medit ovat kadonneet. Kisaamassa ykkösissä oli kaikkiaan vain 3 medikoiraa ja hiukan jännitti saataisko itsekään medeissä startata, jos Iineksen virallinen mittaustulos näyttäisikin miniä. Ei näyttänyt, selkeä medi se on ja olen näköjään itse osannut sen kutakuinkin oikein mitata. Iineksen puolesta hieman kyllä toivoin, että se olisi saanut olla mini; se ei tuosta nuorru ja olisi varmasti polvelle armollisempaa saada hypätä miniesteitä. Mutta näillä mennään. Rata oli sama kaikille säkäluokille ja taidettiin repäistä päivän 3. nopein aika. Pari maxikoiraa meni nopeudessa edelle. Mahtavaa.



Toisen lähdön rata oli omaan silmään kinkkisempi ja jäin mielessäni pyörittelemään miten saan koiran käännettyä 2. esteenä olleelta renkaalta n. 90 asteen käännöksen 3. hypylle ja sieltä kauempana sijainneelle putkensuulle, jonne en millään ehtisi ohjaamaan. Ajatukset meni solmuun ja tein 3. esteellä jotain ihan käsittämätöntä; vaihdoin ohjauskättä oikeasta vasempaan ilman, että koiralla oli minkäänlaista mahdollisuutta pysyä perässä. Näin ollen Iines ei löytänyt koko 3. hyppyä, vaan sujahti sen ohi putkeen = hylkäys väärästä radasta. Muilta osin rata meni hienosti ja Iines jaksaa näköjään ongelmitta kaksikin lähtöä peräkkäin. Mun täytyy nyt vaan skarpata vaan omaa keskittymistä ja ohjausta; ykkösstartti menee itselläni näköjään hyvin, mutta kakkosstartissa alkaa jo oma ote herpaantua. Kisaamaan ei opi muuten kuin kisaamalla.



Kaikista eniten olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että Iineksen jalka kestää. Toisinaan sillä on pientä askeljäykkyyttä ja vinossa seisomista havaittavissa ja sitä ilmenee lähinnä kovemman rasituksen jälkeen seuraavana päivänä. Sen voi mitä ilmeisimmin laskea maitohappojen piikkiin; seuraavana päivänähän se kova treeni omissakin reisissä tuntuu. Iineksen liikkumiseen tulee kaikenkaikkiaan kiinnitettyä nyt paljon enemmän huomiota kuin ennen leikkausta; lenkeillä sen askellaji pidetään ravissa ja suositaan vaihtelevia maastoja. Lisäksi tärkeää on liikunnan säännöllisyys ja treeneissä erityisesti lämmittely ja jäähdyttely. Nyt otin kokeiluun FitDogin palautusjuomajauheen, josko siitä olisi helpotusta tuohon maitohapoille menemiseen. Viime viikolla fysioterapeutti totesi Iineksen kropan olevan kauttaaltaan parhaimmassa kunnossa sitten hoitosuhteen alkamisen :)

Back in Business

Iineksen kanssa ollaan treenattu enenevässä määrin kevään mittaan ja viime tiistaina uskaltauduttiin ekan kerran epävirallisiin kisoihin. Ilmoitin Iineksen sekä mölliradalle, että avoimeen luokkaan, koska halusin nähdä miten kepit ja keinu menee kisatilanteessa. Möllirata menikin odotettua paremmin; päivän ylivoimaisesti nopein aika, mutta 5 virhepisteen vuoksi 2. sija! Otettiin siis vitonen A:n alastulolta. Ihan mieletöntä, varsinkin kun Iines ottaa yhä käännökset kaukaa; mitäköhän aika olisi ollutkaan, jos Iines olisi kurvannut tiukemmin! Tai siis mun mokahan se on, mun tarttis ensinnäkin hallita paremmin sen vauhtia ja tietysti antaa sille ajoissa vihjettä suunnan vaihdosta. Myös mun oma liikkuminen radalla sais olla sujuvampaa, mutta minkäs teet kun on kaksi vasenta jalkaa :)



Avoimen rata oli selkeästi jo vaikeampi, tuomarin mukaan melko tyypillinen 1.-2. luokan rata. Jännitin alkupätkän kolmen hypyn sarjaa, A:ta ja keppejä, jotka joutuisin ohjaamaan "väärältä puolelta" kun en millään ehtisi vaihtaa puolta kepeille tultaessa. Kaikki nämä meni hienosti, mutta hylky tuli sieltä mistä vähiten odotin, eli hypyltä ja taas syynä tuo Iineksen laajasti kaartaminen. Keskitämme treeniä siis jatkossa tiukkoihin käännöksiin ja vauhdin säätelyyn. Emme selvästi myöskään ole tottuneet juoksemaan kahta täyspitkää rataa kisamaisesti peräkkäin, mikä näkyi sekä Iineksen että meikäläisen keskittymisessä.

Nettikaupassa oli ale, joten tilasin kakaroille kesäksi uudet ulkolelut :) Setissä on hyppy, rengas, kepit ja pussi/putki. Jospa nyt kesän mittaan saatais ne Orvillenkin kepit johonkin vaiheeseen.

Iloista Vappua!

Kylläpä osui ihana ilma vapuksi ja viriteltiin vihdoin grilli esiin. Paikalla oli tietysti varsin innokkaat grillausavustajat, joille tosin tällä kertaa ei palkkaa herunut.

Iines nyt reilu puoli vuotta leikkauksen jälkeen - aika kivaltahan tuo näyttää, vaikka itse sanonkin. Iines on toipunut todella hyvin ja ollaan pikkuhiljaa palailtu agin pariin. Tekisi itse mieli treenata enemmänkin, mutta koitan pitää maltin mukana ja edetä rauhassa. Tällä hetkellä meillä on menossa kuntokuuri, kun sekä emäntä että piskit pitäis saada piiskattua taas kesäkuntoon. Iines tarvitsee lihasvoimaa takaosaansa ja etenkin oikealle puolelle, koska puoltaa yhä kropan käytössä vasemmalle. Suositaan lenkkimaastoina nyt läheistä Luolavuoren pururataa, siellä reitti on vaihtelevaa ja saadaan ravattua runsaasti ylämäkiä.

Kesämiesten kesämies, oloneuvos Orville viime aikoina kunnostautunut laina-toko-koirana Hamtin ohjauksessa ja pari alkaa edistyä hienosti. Kärsivällisyyden kanssa parilla lienee suurin työ edessä, sen treenaaminen kun on itseltä jäänyt Orvillen kanssa vähemmälle. Saas nähdä millaisen työkoiran Hamti saakaan vielä kaivettua esille tuon lutusen ulkokuoren alta ;)

Ikävä

Janis on ollut poissa nyt suunnilleen yhtä pitkään, kuin mitä se ehti olla ilonamme. Sain sen ensi kertaa syliini syyskuun alussa ja menetin sen joulukuun viimeisenä päivänä. Neljä kuukautta. Nyt on huhtikuu lopuillaan. Yhtä pitkä aika synkintä surua, kuin mitä ensin oli ihastusta ja iloa. Miten se ensimmäinen pätkä menikin niin nopeasti. Ja miten tämä jälkimmäinen ajanjakso tuntuukaan niin pitkältä.

Ei mene päivääkään, etteikö Janis olisi ajatuksissani. Mietin miltä se nyt näyttäisi, millainen se olisi. Mitä kaikkea me olisimme jo ehtineet touhuta yhdessä. Särky käsistäni alkaa hellittää ja ehkä kesän tullen lakkaan palelemasta. Mutta tämä suru sitten. Onhan se muuttanut jo muotoaan, se ei ole niin terävä kuin ennen. Saan sen tarvittaessa jo nielaistua piiloon. Mutta se on mukanani minne tahansa menen, mitä tahansa teen.

Vuosi sitten tähän aikaan en edes tiennyt, että unelmani voisi tulla todeksi. Ja saadessani sen pienen ihmeen käsiini, en kertakaikkiaan osannut arvata, että menettäisin sen yhtäkkiä niin julmalla tavalla. Muun maailman valmistautuessa uudenvuoden juhlintaan. Elämä on välillä niin kovin epäreilua.

♥ pikimusta prinsessani ♥ minulla on niin kova ikävä ♥

Orvillen matkaraportti

Pakattiin emännän kanssa viime viikolla rinkka ja lähdettiin kahdestaan laivalla koto-Ruotsia kohti. Laivareissuja on tullu heitettyä aiemminkin ja matka sujui rennoissa merkeissä tälläkin kertaa. Mää jaksa tämmösistä ressata.

Tukholmassa jäätiin pois laivasta ja suunnattiin kävellen päärautatieasemalle. 

Oli kaunis kuulas aamu ja paljon uusia hajuja.

Päärautatieasemalta noustiin semmoseen valtavan isoon autoon, emäntä sanoi sitä junaksi.
Mentiin sen kyydissä Uppsalaan, missä vaihdettiin toiseen junaan.

En ollutkaan koskaan aiemmin junalla matkustanu, mutta mukavaa kyytiähän se oli.
Maisemat vaan vilisi ohi. 

Konduktööri kävi moneen kertaan jututtamassa aina asemille pysähtymisen jälkeen,

tais vähän tykästyä meikäläiseen.

Perillä meitä oli vastassa Rosemary ja muut kennel Kronsäter's koirat. 

Joku hauska ruttukuono oli liittyny joukon jatkoksi sitten viime näkemän. 

Sen nimi oli Saffran ♥

Matka jatkui kahden hemaisevan staffityttösen, ruttunaaman ja toisen ihan ok staffihäiskän kanssa asuntoautolla ylös Sundsvalliin, jossa kävin misterkisoissa perättäisinä päivinä. Lauantaina olin luokkani kakkonen ja sain vaaleanpunaisen rosetin, sunnuntaina emännälle tyrkättiin käteen pelkkä punainen nauha. Toisten koirien kanssa emäntä saikin juosta kehässä senkin edestä, meikä veteli sillä aikaa tirsoja boksissa.

Palattuamme asuntoautoreissulta oli taas aika lähteä junamatkalle Tukholmaa kohti.
Mää jaksanu enää maisemia kattella, otin tirsat ku siihen oli tilaisuus.

Sitten käveltiin taas takaisin satamaan. Tää mesta oli Gamla Stan.

 Riddarhuset. Sinne ei saanu koirat mennä. Höh.

Oli tietysti luettava paikalliset uutiset.

Ja jätettävä omat kuulumiset. Jos ny jotain sattuis kiinnostamaan.

 Ruuhkaa Tukholmassa.

Olisin tilannu yhden, jos pulju olis ollu auki. No, seuraavalla kerralla sitte.

Punaista ja valkoista

Pari kuvaa tammikuulta kun Irma ja Hanne piipahtivat yökylässä Turun näyttelyn yhteydessä. Lunta on meidän pihassa yhä melkein yhtä paljon, mutta onneksi samanlaisia paukkupakkasia tuskin enää tulee. Tuolloin oli niin kylmä, että Orvillelta jäätyi näköjään korvatkin pystyyn.

Isä ja tytär. Kloonaus on kieltämättä aika hyvin onnistunut :)

Mukana meitä ilahduttamassa olivat myös tuolloin nelikuinen Rhino

(Quinlent James Dean) ja emäntänsä Heidi. Rhino on erittäin lupaava ja
seuraankin pikkuherraa mielenkiinnolla tulevaisuutta ajatellen.

Hauskoja hetkiä ja mukavia muistoja muutoin niin synkän talven keskeltä.
Onneksi nyt ollaan jo kovaa vauhtia kevättä kohti menossa.

Kuvien © Hanne Salmi

Crufts 2012

Kevään kohokohta on ehdottomasti reissu Cruftsiin, jos vain kukkaro ja kalenteri suinkin antaa myöden. Kyseessä on paitsi Englannin, niin samalla myös maailman suurin koiranäyttely, jota voi jopa pitää rodun vuosittaisena "päänäyttelynä". Minulle on tärkeää päästä aika-ajoin katsomaan rodun kotimaan koiramateriaalia ja näkemään kiinnostavat koirat livenä pelkän valokuvista ihastelun sijaan. Uusia ihastuksia ei tällä kertaa syntynyt, mutta muutaman koiran kohdalla ennakko-odotukset täyttyivät ja ylittyivätkin. Tässä pieni valikoima omia suosikkejani tältä reissulta:

Suloinen Pixie - Dare To Dream - voitti narttujen R-CC:n.

Javawolf Midnight Onion - Stan.

Blazinstaff Sacrifice - "little" Leo - voitti post graduate -luokan.

Ch Penshannel Wicked William JW

Kaunis Lily - Aldwych Tiger Lily - jota olen jo pidemmän aikaa kuvista ihaillut.
Oli ilo nähdä, että se on livenä aivan yhtä ihastuttava, ellei jopa hienompi.

Ja viimeisenä vain ei missään nimessä vähäisimpänä
Ch Blazinstaff Blazin Justice JW - Leo,
tässä Janiksen kasvattajan Jayne Winrown handlaamana.

Harrastuskuulumisia

Iineksen polvileikkauksesta on jo reilut viisi kuukautta aikaa ja hyvin on mennyt. Mitään takapakkeja ei ole tullut, lukuunottamatta yhtä ontumista, joka johtui pitkän pakkasjakson ja liikuntatauon jälkeen yhtäkkiä tehdystä reippaan puolentoista tunnin lenkistä. Oli muuten emäntäkin jumissa moisen järjettömyyden jälkeen. Ontuminen vaikutti ennemmin lihas- kuin nivelperäiseltä ja meni seuraavaan päivään mennessä ohi. Nyt kun säät ovat lauhempia, ollaan lenkkeilty tunnin powerwalk'eja iltaisin eikä mitään ontumista tai aristuksia ole ilmennyt. Välillä annan Iineksen ihan reilusti vetää Y-valjaissa koko lenkin, jotta mm. takapäähän lihakset saa tehdä enemmän töitä.

Janiksen kohtalon jälkeen päätin, että nyt on hyvä satsata enemmän näihin, mitä on jäljellä ja niinpä lähdimme Iineksen kanssa Turun Seudun Staffiharrastajien toko-kurssille. Ajattelin, että se olisi hyvä pehmeä lasku harrastusten pariin. Orvillehan treenaa Iineksen varakoirana agissa joka perjantai ja on alkanut edistyä hienosti.

Kurssi on ollut tosi mielenkiintoinen ja hyödyllinen, etenkin pitkään "neljän seinän sisällä" olleelle Iinekselle. Saa neiti tottua ajatukseen, että harrastuksissa on muitakin koiria läsnä.

Taitavia sellaisia :)

Tänään otin myös Iineksen mukaan agihallille ennen treenivuoroamme ja otettiin lyhyesti keppejä, puomia, putkea ja neljän minihypyn sarjaa. Kunhan vain fiilisteltiin ja voi mikä vire sillä on! Kepit meni 100 %:sesti oikein joka toistolla, kokeilin myös eri kulmista ja etäisyyksiltä lähettämistä. Hypyt ja putki hienosti, irtoaa entiseen tapaan tosi huolettomasti. Puomin kontaktilla hieman joutui muistuttelemaan, mutta hyvin kuitenkin hidastaa ja hakee kosketusta. Enempää en tohtinut ottaa, ettei tule ahnehdittua kerralla liikaa. Olen toiveikas, että loppukuusta saadaan fyssarilta vihreää valoa palata aktiivitreenaukseen heti huhtikuun alusta. Orvillekin oli tänään ihan supervedossa, on silläkin hyvät hetkensä :)

Olen myös luvannut Iinekselle, että jos agiin paluu onnistuu eikä takapakkeja jatkossakaan tule, ilmoitan meidät virallisiin kisoihin viimeistään syksyllä. Iines on sen ansainnut.

Molskis ja loiskis

Vähintään kerran talvessa on ajeltava Hyvinkäälle uimaan ja tällä kertaa retkellä oli mukana Turun Seudun Staffiharrastajien hallituslaiset koirineen. Kunpa tällainen laitos olisi lähempänä, meillä olisi sinne varmasti sarjakortti!

Iineskin pääsi tällä kertaa mukaan ja siitä kuoriutui aivan verraton vesipeto! Iines ei ole koskaan aiemmin uinut, vaikkakin kahlaa mielellään eikä varsinaisesti pelkää vettä. Sillä kuitenkin on hyvä tehokas uintitekniikka ja se todella tuntui nauttivan tästä(kin) liikuntamuodosta.
Iines on toipunut polvileikkauksesta aivan valtavan hienosti eikä operaatiosta muistuta kuin pienenpieni arpi leikatun polven sisäpinnalla.

Orvillelle uimahalli on jo tuttu paikka ja meno sekä äänieffektit ovat sen mukaiset...

Tässä hulja vesihiiwiö hyökkää pahaa aavistamattoman pinkin kapulan kimppuun.

Ja jotta päivä ei menisi pelkästään koirien liikuttamiseksi ja jotta emäntäkin saisi liikuntaa samalla kertaa, voi häntä esim. taluttaa ympäri uima-allasta :)

Kiitokset uimaseuralle, meillä oli mukavaa! Tämä täytyy ottaa pian uusiksi!

Turku INT 21.1.2012

Elämä jatkuu, vaikka välillä on vaikeampia päiviä. Välillä hymyilen ja nauran iloisille muistoille ja välillä en osaa muuta kuin itkeä. Tänä viikonloppuna Janis olisi täyttänyt 7 kuukautta ja debytoinut pentuluokassa Turussa. Vaan niin ei nyt ollut tarkoitettu. Sen sijaan Orville kävi hakemassa 6. vara-sertinsä ja Irmakin hienosti luokkasijoituksen. Tuomarina oli Torsten Himmrich Saksasta. Kiitos kehänlaitaseuralle ja onnittelut päivän menestyjille!

Excellent breed type, excellent size and body proportions.
Masculine head and expression. Small ears.
Excellent neck and topline. Excellent angulations front and rear.
Strong and deep chest. Moves well.
AVO ERI 1 SA PU4 Vara-SERT

Irma tuli nuorten luokassa hienosti sijalle 3, mutta tuomari oli tiukka
eikä SA:ta tällä kertaa herunut kuin kahdelle ensimmäiselle. Tyytyväinen olen silti,
Irma on kehittynyt kovasti edukseen ja Hanne pitänyt sen kauniissa kunnossa.

Feminine bitch. Good size and substance. Feminine head.
Should be stronger underjaw. A bit open ears. Very good topline.
Good body for her age. Very good angulations. Good front.
Moves a bit close behind, loose in elbows.
NUO ERI 3

♥